Katso myös: avió

Substantiivi

muokkaa

avio (3)

  1. avioliitto
    mennä avioon

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈɑʋio/
  • tavutus: a‧vi‧o

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi avio aviot
genetiivi avion avioiden
avioitten
partitiivi aviota avioita
akkusatiivi avio;
avion
aviot
sisäpaikallissijat
inessiivi aviossa avioissa
elatiivi aviosta avioista
illatiivi avioon avioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi aviolla avioilla
ablatiivi aviolta avioilta
allatiivi aviolle avioille
muut sijamuodot
essiivi aviona avioina
translatiivi avioksi avioiksi
abessiivi aviotta avioitta
instruktiivi avioin
komitatiivi avioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo avio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

vanha germaaninen laina[1]

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

avio-oikeus, avio-onni, avioehto, avioelämä, avioero, avioeste, avioliitto, aviomies, aviopari, aviopetos, aviopuoliso, aviorikos, aviosiippa, aviosuhde, aviosääty, aviovaimo

Anagrammit
muokkaa

aivo, oiva

Aiheesta muualla

muokkaa
  • avio Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.