avio
Katso myös: avió |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaavio (3)
- avioliitto
- mennä avioon
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑʋio/
- tavutus: a‧vi‧o
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | avio | aviot |
genetiivi | avion | avioiden avioitten |
partitiivi | aviota | avioita |
akkusatiivi | avio; avion |
aviot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | aviossa | avioissa |
elatiivi | aviosta | avioista |
illatiivi | avioon | avioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | aviolla | avioilla |
ablatiivi | aviolta | avioilta |
allatiivi | aviolle | avioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | aviona | avioina |
translatiivi | avioksi | avioiksi |
abessiivi | aviotta | avioitta |
instruktiivi | – | avioin |
komitatiivi | – | avioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | avio- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaavanha germaaninen laina[1]
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: -avioinen, aviollinen, avioton
- verbit: avioitua
Yhdyssanat
muokkaaavio-oikeus, avio-onni, avioehto, avioelämä, avioero, avioeste, avioliitto, aviomies, aviopari, aviopetos, aviopuoliso, aviorikos, aviosiippa, aviosuhde, aviosääty, aviovaimo
Anagrammit
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- avio Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.