lauseke

Suomi

lauseke (48-A)

(kielitiede) pääsanan ja sen laajennuksien muodostama yhtäjaksoinen kokonaisuus
(matematiikka) hyvin muodostettu ja laillinen yhdistelmä matemaattisia symboleja
(tietotekniikka) ohjelmoinnissa arvojen ja funktioiden yhdistelmä, joka evaluoituu tietyksi luku- tai totuusarvoksi tai määrittää jonkin joukon
(musiikki) periodi
Parillinen lauseke muodostuu kahdesta toisiaan vastaavasta säeryhmästä.

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	lauseke	lausekkeet
genetiivi	lausekkeen	lausekkeiden lausekkeitten
partitiivi	lauseketta	lausekkeita
akkusatiivi	lauseke; lausekkeen	lausekkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi	lausekkeessa	lausekkeissa
elatiivi	lausekkeesta	lausekkeista
illatiivi	lausekkeeseen	lausekkeisiin lausekkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	lausekkeella	lausekkeilla
ablatiivi	lausekkeelta	lausekkeilta
allatiivi	lausekkeelle	lausekkeille
muut sijamuodot
essiivi	lausekkeena	lausekkeina
translatiivi	lausekkeeksi	lausekkeiksi
abessiivi	lausekkeetta	lausekkeitta
instruktiivi	–	lausekkein
komitatiivi	–	lausekkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	lausekkee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	lauseket-