lauseke
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (kielitiede) pääsanan ja sen laajennuksien muodostama yhtäjaksoinen kokonaisuus
- (matematiikka) hyvin muodostettu ja laillinen yhdistelmä matemaattisia symboleja
- (tietotekniikka) ohjelmoinnissa arvojen ja funktioiden yhdistelmä, joka evaluoituu tietyksi luku- tai totuusarvoksi tai määrittää jonkin joukon
- (musiikki) periodi
- Parillinen lauseke muodostuu kahdesta toisiaan vastaavasta säeryhmästä.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈlɑu̯sekeˣ/
- tavutus: lau‧se‧ke
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lauseke | lausekkeet |
| genetiivi | lausekkeen | lausekkeiden lausekkeitten |
| partitiivi | lauseketta | lausekkeita |
| akkusatiivi | lauseke; lausekkeen |
lausekkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lausekkeessa | lausekkeissa |
| elatiivi | lausekkeesta | lausekkeista |
| illatiivi | lausekkeeseen | lausekkeisiin lausekkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lausekkeella | lausekkeilla |
| ablatiivi | lausekkeelta | lausekkeilta |
| allatiivi | lausekkeelle | lausekkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lausekkeena | lausekkeina |
| translatiivi | lausekkeeksi | lausekkeiksi |
| abessiivi | lausekkeetta | lausekkeitta |
| instruktiivi | – | lausekkein |
| komitatiivi | – | lausekkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lausekkee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
lauseket- | |
Etymologia muokkaa
Käännökset muokkaa
2. matematiikka
|
|
3. tietotekniikka
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
juurilauseke, murtolauseke, musiikkilauseke, r-lauseke, s-lauseke, sulkulauseke, suosituimmuuslauseke, turvallisuustoimenpidelauseke, varoituslausekke