Wikipedia
Katso artikkeli Perustuslaki Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

perustuslaki (5-D)[1]

  1. (oikeustiede) valtiovallan ja ihmisten ja yhteisöjen oikeudellisten suhteiden perusperiaatteet sisältävä laki, valtion valtiosäännön keskeisimmät normit sisältävä laki
    Monissa maissa valtiosääntö muodostuu useista laeista, joilla on perustuslain kaltainen asema.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈperust̪usˌlɑki/
  • tavutus: pe‧rus‧tus‧la‧ki

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi perustuslaki perustuslait
genetiivi perustuslain perustuslakien
(perustuslakein)
partitiivi perustuslakia perustuslakeja
akkusatiivi perustuslaki;
perustuslain
perustuslait
sisäpaikallissijat
inessiivi perustuslaissa perustuslaeissa
elatiivi perustuslaista perustuslaeista
illatiivi perustuslakiin perustuslakeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi perustuslailla perustuslaeilla
ablatiivi perustuslailta perustuslaeilta
allatiivi perustuslaille perustuslaeille
muut sijamuodot
essiivi perustuslakina perustuslakeina
translatiivi perustuslaiksi perustuslaeiksi
abessiivi perustuslaitta perustuslaeitta
instruktiivi perustuslaein
komitatiivi perustuslakeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo perustuslai-
vahva vartalo perustuslaki-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

yhdyssana sanoista perustus ja laki

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

perustuslakituomioistuin, perustuslakivaliokunta

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-D