valtiosääntö
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (oikeustiede) valtiovallan, ihmisten ja ihmisyhteisöjen oikeudellisia suhteita koskeva keskeisin normisto
- Suomen valtiosääntö on vahvistettu tässä perustuslaissa. Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa. (Suomen perustuslain 1 §:n 2 mom)[1]
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋɑlt̪ioˌsæːnt̪ø/
- tavutus: val‧ti‧o‧sään‧tö
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | valtiosääntö | valtiosäännöt |
| genetiivi | valtiosäännön | valtiosääntöjen |
| partitiivi | valtiosääntöä | valtiosääntöjä |
| akkusatiivi | valtiosääntö; valtiosäännön |
valtiosäännöt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | valtiosäännössä | valtiosäännöissä |
| elatiivi | valtiosäännöstä | valtiosäännöistä |
| illatiivi | valtiosääntöön | valtiosääntöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | valtiosäännöllä | valtiosäännöillä |
| ablatiivi | valtiosäännöltä | valtiosäännöiltä |
| allatiivi | valtiosäännölle | valtiosäännöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | valtiosääntönä | valtiosääntöinä |
| translatiivi | valtiosäännöksi | valtiosäännöiksi |
| abessiivi | valtiosäännöttä | valtiosäännöittä |
| instruktiivi | – | valtiosäännöin |
| komitatiivi | – | valtiosääntöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | valtiosäännö- | |
| vahva vartalo | valtiosääntö- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaayhdyssana sanoista valtio ja sääntö
Käännökset
muokkaa1. valtiovallan, ihmisten ja ihmisyhteisöjen oikeudellisia suhteita koskeva keskeisin normisto
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- valtiosääntö Kielitoimiston sanakirjassa
- valtiosääntö Tieteen termipankissa
Viitteet
muokkaa- ↑ Suomen perustuslaki Suomen oikeusministeriö. 24.3.2017.