syyllinen
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaasyyllinen (38) (komparatiivi syyllisempi, superlatiivi syyllisin) (taivutus[luo])
- sellainen, joka on syyllistynyt johonkin (todistetusti); ominainen sille, jonka syytä jokin on
- Syyllinen vai syytön?
- syyllinen ilme
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsyːlːinen/
- tavutus: syyl‧li‧nen
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaVastakohdat
muokkaaJohdokset
muokkaa- verbit: syyllistyä, syyllistää
Substantiivi
muokkaasyyllinen (38)
- henkilö, joka on syyllistynyt johonkin todistetusti; syypää, henkilö, jonka syytä jokin on
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | syyllinen | syylliset |
genetiivi | syyllisen | syyllisten syyllisien |
partitiivi | syyllistä | syyllisiä |
akkusatiivi | syyllinen; syyllisen |
syylliset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | syyllisessä | syyllisissä |
elatiivi | syyllisestä | syyllisistä |
illatiivi | syylliseen | syyllisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | syyllisellä | syyllisillä |
ablatiivi | syylliseltä | syyllisiltä |
allatiivi | syylliselle | syyllisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | syyllisenä (syyllisnä) |
syyllisinä |
translatiivi | syylliseksi | syyllisiksi |
abessiivi | syyllisettä | syyllisittä |
instruktiivi | – | syyllisin |
komitatiivi | – | syyllisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | syyllise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
syyllis- |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaJohdokset
muokkaa- verbit: syyllistyä, syyllistää