Adjektiivi

muokkaa

tuomittu

  1. tuomion saanut, tuomituksi tullut

Substantiivi

muokkaa

tuomittu (1-C)

  1. tuomion saanut henkilö, henkilö jolle on langetettu tuomio
    Tuomittu pakeni poliisia autolla ja oli ajaa ohikulkijoiden päälle.

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuomittu tuomitut
genetiivi tuomitun tuomittujen
partitiivi tuomittua tuomittuja
akkusatiivi tuomittu;
tuomitun
tuomitut
sisäpaikallissijat
inessiivi tuomitussa tuomituissa
elatiivi tuomitusta tuomituista
illatiivi tuomittuun tuomittuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tuomitulla tuomituilla
ablatiivi tuomitulta tuomituilta
allatiivi tuomitulle tuomituille
muut sijamuodot
essiivi tuomittuna tuomittuina
translatiivi tuomituksi tuomituiksi
abessiivi tuomitutta tuomituitta
instruktiivi tuomituin
komitatiivi tuomittuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tuomitu-
vahva vartalo tuomittu-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

muokkaa

tuomittu

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin perfekti verbistä tuomita