tuomita (69) (taivutus)

  1. (oikeustiede) antaa tuomio
    Hänet tuomittiin 25 vuodeksi vankeuteen.
  2. paheksua, pitää pahana
    Teko on tuomittu kaikkialla maailmassa.
  3. (kuvaannollisesti) olla jkn pakko tehdä jtak
    Hänet on tuomittu elämään yksin.
  4. toimia tuomarina pelissä, tuomaroida

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪uo̯mit̪ɑˣ/
  • tavutus: tuo‧mi‧ta

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Idiomit

muokkaa
  • tuhoon tuomittu
    1. varmasti epäonnistuva
      Viipurin puolustus kesällä 1944 oli tuhoon tuomittu yritys. (demokraatti.fi)

Aiheesta muualla

muokkaa
  • tuomita Kielitoimiston sanakirjassa
  • tuomita Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkeli 4562 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa