SuomiMuokkaa

VerbiMuokkaa

tuomita (69) (taivutus)

  1. (oikeustiede) antaa tuomio
    Hänet tuomittiin 25 vuodeksi vankeuteen.
  2. paheksua, pitää pahana
    Teko on tuomittu kaikkialla maailmassa.
  3. (kuvaannollisesti) olla jkn pakko tehdä jtak
    Hänet on tuomittu elämään yksin.
  4. toimia tuomarina pelissä, tuomaroida

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈt̪uo̯mit̪ɑˣ/
  • tavutus: tuo‧mi‧ta

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

IdiomitMuokkaa

  • tuhoon tuomittu
    1. varmasti epäonnistuva
      Viipurin puolustus kesällä 1944 oli tuhoon tuomittu yritys. (demokraatti.fi)

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • tuomita Kielitoimiston sanakirjassa