syyntakeeton

Suomi

Adjektiivi

syyntakeeton

1. (oikeustiede) sellainen, jonka ei voida katsoa olevan vastuussa teoistaan, esim. mielisairauden takia

   Vakavasti skitsofreeninen on murhan tehdessään syyntakeeton.

   Syyntakeettomaksi todettu joutuu pakkohoitoon, jonka kesto on ennalta määräämätön.

Ääntäminen

• IPA: [ˈsyːn̪ˌt̪ɑ.ke̞ːˌt̪o̞n]

Käännökset

1. jonka ei voida katsoa olevan vastuussa teoistaan, esim. mielisairauden takia

englanti: non compos mentis saksa: schuldunfähig

venäjä: невменяемый viro: süüdimatu

Liittyvät sanat

Vastakohdat

• (ihminen, jonka ei voida katsoa olevan vastuussa teoistaan) syyntakeinen

Johdokset

• substantiivit: syyntakeettomuus

Aiheesta muualla

• syyntakeeton Kielitoimiston sanakirjassa