Suomi muokkaa

Pronomini muokkaa

vika (9)

  1. (arkikieltä) viimeinen
    Tämä on kyllä vika kerta, kun astun jalallani tähän mestaan!

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • vika Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi muokkaa

vika (9-D) (monikko viat)

  1. toimintahäiriö
    Vika on keskeyttänyt prosessin.
  2. virhe, puute
    Onko autossa vikoja?
  3. syy
    Se ei ollut minun vikani.
  4. (arkikieltä) viimeinen
    Jäin vikaksi!

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋikɑ/
  • tavutus: vi‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vika viat
genetiivi vian vikojen
(vikain)
partitiivi vikaa vikoja
akkusatiivi vika;
vian
viat
sisäpaikallissijat
inessiivi viassa vioissa
elatiivi viasta vioista
illatiivi vikaan vikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vialla vioilla
ablatiivi vialta vioilta
allatiivi vialle vioille
muut sijamuodot
essiivi vikana vikoina
translatiivi viaksi vioiksi
abessiivi viatta vioitta
instruktiivi vioin
komitatiivi vikoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo via-
vahva vartalo vika-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

jalkavika, kehitysvika, konevika, kulumisvika, kuulovika, käsivika, laatuvika, linjavika, lonkkavika, läppävika, moottorivika, pikkuvika, pintavika, puhevika, purentavika, rakennevika, ryhtivika, selkävika, sukuvika, sydänhermovika, sydänvika, syntymävika, sähkövika, tekovika, valmistusvika, valuvika, vikahälytys, vikailmoitus, vikakierre, vikapaikka, vikapisto, vikapää, vikasieto, vikasietoisuus, vikasoitto, vikatiheys, vikatikki, vikatilanne, vikatilasto, vikavalo, värivika, ässävika

Aiheesta muualla muokkaa

  • vika Kielitoimiston sanakirjassa

Islanti muokkaa

Substantiivi muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
epämääräinen määräinen epämääräinen määräinen
nominatiivi vika vikan vikur vikurnar
akkusatiivi viku vikuna vikur vikurnar
datiivi viku vikunni vikum vikunum
genetiivi viku vikunnar vika vikanna

vika f.

  1. viikko

Kroaatti muokkaa

Substantiivi muokkaa

vȉka f. 

  1. huuto, huutomyrsky

Taivutus muokkaa

  yksikkö monikko
nominatiivi vika
genetiivi vike
datiivi-lokatiivi vici
akkusatiivi viku
vokatiivi viko
instrumentaali vikom

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • vȉka Hrvatski jezični portal
  • vȉka Školski rječnik hrvatskoga jezika

Ruotsi muokkaa

Verbi muokkaa

vika (epäsäännöllinen)

  1. taittaa; laskostaa
  2. refl.: vika sig taipua (myös kuvaannollisesti)
    Brå viker sig för politisk press (svd.se)
    Brå [Brottsförebyggande rådet, rikostenehkäisyneuvosto] taipuu poliittisen painostuksen alla.
  3. varata, järjestää
    vika en plats
    Bolaget viker en psykiatrisk sjukskötare för att på kort varsel ge samtalsstöd till läkarens patienter. (Hbl)

Taivutus muokkaa

Taivutus – vika
Persoonamuodot
muoto aktiivi passiivi
preesens viker viks, vikes
imperfekti vek veks
supiini vikit vikits
imperatiivi vik
Nominaalimuodot

tai

Taivutus – vika
Persoonamuodot
muoto aktiivi passiivi
preesens viker viks,
vikes
imperfekti vikte viktes
supiini vikt vikts
imperatiivi vik
Nominaalimuodot
  • aktiivin infinitiivi: vika
  • passiivin infinitiivi: vikas
  • aktiivin part. prees: vikande
  • passiivin part. prees: vikandes
  • part. perf.: yl. vikt, n. vikt, määr./mon. vikta

Aiheesta muualla muokkaa

  • vika Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)