vika
SuomiMuokkaa
AdjektiiviMuokkaa
vika (9) (ei vertailuasteita)
- (arkikieltä) viimeinen
- Tämä on kyllä vika kerta, kun astun jalallani tähän mestaan!
KäännöksetMuokkaa
1. viimeinen
|
Ks. viimeinen |
Liittyvät sanatMuokkaa
Aiheesta muuallaMuokkaa
- vika Kielitoimiston sanakirjassa
SubstantiiviMuokkaa
- toimintahäiriö
- Vika on keskeyttänyt prosessin.
- virhe, puute
- Onko autossa vikoja?
- syy
- Se ei ollut minun vikani.
- (arkikieltä) viimeinen
- Jäin vikaksi!
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈʋikɑ/
- tavutus: vi‧ka
TaivutusMuokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vika | viat |
| genetiivi | vian | vikojen (vikain) |
| partitiivi | vikaa | vikoja |
| akkusatiivi | vika; vian |
viat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viassa | vioissa |
| elatiivi | viasta | vioista |
| illatiivi | vikaan | vikoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vialla | vioilla |
| ablatiivi | vialta | vioilta |
| allatiivi | vialle | vioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vikana | vikoina |
| translatiivi | viaksi | vioiksi |
| abessiivi | viatta | vioitta |
| instruktiivi | – | vioin |
| komitatiivi | – | vikoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | via- | |
| vahva vartalo | vika- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
KäännöksetMuokkaa
Liittyvät sanatMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
- adjektiivit: viallinen, viaton
- substantiivit: viallisuus, vikaisuus
YhdyssanatMuokkaa
jalkavika, kehitysvika, konevika, kulumisvika, kuulovika, käsivika, laatuvika, linjavika, lonkkavika, läppävika, moottorivika, pikkuvika, pintavika, puhevika, purentavika, rakennevika, ryhtivika, selkävika, sukuvika, sydänhermovika, sydänvika, syntymävika, sähkövika, tekovika, valmistusvika, valuvika, vikahälytys, vikailmoitus, vikakierre, vikapaikka, vikapisto, vikapää, vikasieto, vikasietoisuus, vikasoitto, vikatiheys, vikatikki, vikatilanne, vikatilasto, värivika, ässävika
Aiheesta muuallaMuokkaa
- vika Kielitoimiston sanakirjassa
IslantiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
| Taivutus | |||||
|---|---|---|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko | |||
| epämääräinen | määräinen | epämääräinen | määräinen | ||
| nominatiivi | vika | vikan | vikur | vikurnar | |
| akkusatiivi | viku | vikuna | vikur | vikurnar | |
| datiivi | viku | vikunni | vikum | vikunum | |
| genetiivi | viku | vikunnar | vika | vikanna | |
vika f.
RuotsiMuokkaa
VerbiMuokkaa
vika (epäsäännöllinen)
- taittaa; laskostaa
- refl.: vika sig taipua (myös kuvaannollisesti)
- Brå viker sig för politisk press (svd.se)
- Brå [Brottsförebyggande rådet, rikostenehkäisyneuvosto] taipuu poliittisen painostuksen alla.
- Brå viker sig för politisk press (svd.se)
TaivutusMuokkaa
| Taivutus – vika | ||
|---|---|---|
| Persoonamuodot | ||
| muoto | aktiivi | passiivi |
| preesens | viker | viks, vikes |
| imperfekti | vek | veks |
| supiini | vikit | vikits |
| imperatiivi | vik | – |
- Nominaalimuodot
- aktiivin infinitiivi: vika
- passiivin infinitiivi: vikas
- aktiivin part. prees: vikande
- passiivin part. prees: vikandes
- part. perf.: yl. viken, n. viket, määr./mon. vikna
tai
- Nominaalimuodot
- aktiivin infinitiivi: vika
- passiivin infinitiivi: vikas
- aktiivin part. prees: vikande
- passiivin part. prees: vikandes
- part. perf.: yl. vikt, n. vikt, määr./mon. vikta
Aiheesta muuallaMuokkaa
- vika Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)