supiini

Suomi

supiini (6)

(kielitiede) verbin taivutusmuoto, jolla muodostetaan apuverbin kanssa menneen ajan liittomuodot

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	supiini	supiinit
genetiivi	supiinin	supiinien supiineiden supiineitten
partitiivi	supiinia	supiineita supiineja
akkusatiivi	supiini; supiinin	supiinit
sisäpaikallissijat
inessiivi	supiinissa	supiineissa
elatiivi	supiinista	supiineista
illatiivi	supiiniin	supiineihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	supiinilla	supiineilla
ablatiivi	supiinilta	supiineilta
allatiivi	supiinille	supiineille
muut sijamuodot
essiivi	supiinina	supiineina
translatiivi	supiiniksi	supiineiksi
abessiivi	supiinitta	supiineitta
instruktiivi	–	supiinein
komitatiivi	–	supiineine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	supiini-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-