preesens
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
preesens (5)
- (kielitiede) verbin aikamuoto (lyh. prees.), joka kuvaa menemätöntä eli nykyistä tekemistä tai tapahtumista. Suomen kielen preesens on myös tulevaa kuvaava aikamuoto, joka vastaa monien muiden kielten futuuria.
- ”Juoksen” on preesensin yksikön ensimmäisen persoonan indikatiivi.
- Juoksen huomenna maratonin.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpreːsens/
- tavutus: pree‧sens
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | preesens | preesensit |
| genetiivi | preesensin | preesensien (preesensein) |
| partitiivi | preesensiä | preesensejä |
| akkusatiivi | preesens; preesensin |
preesensit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | preesensissä | preesenseissä |
| elatiivi | preesensistä | preesenseistä |
| illatiivi | preesensiin | preesenseihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | preesensillä | preesenseillä |
| ablatiivi | preesensiltä | preesenseiltä |
| allatiivi | preesensille | preesenseille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | preesensinä | preesenseinä |
| translatiivi | preesensiksi | preesenseiksi |
| abessiivi | preesensittä | preesenseittä |
| instruktiivi | – | preesensein |
| komitatiivi | – | preesenseine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | preesensi- | |
| vahva vartalo | preesensi- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. verbin aikamuoto, joka kuvaa menemätöntä eli nykyistä tekemistä tai tapahtumista
|
|