SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

preesens (5)

  1. (kielitiede) verbin aikamuoto (lyh. prees.), joka kuvaa menemätöntä eli nykyistä tekemistä tai tapahtumista. Suomen kielen preesens on myös tulevaa kuvaava aikamuoto, joka vastaa monien muiden kielten futuuria.
    ”Juoksen” on preesensin yksikön ensimmäisen persoonan indikatiivi.
    Juoksen huomenna maratonin.

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi preesens preesensit
genetiivi preesensin preesensien
partitiivi preesensiä preesensejä
akkusatiivi preesens;
preesensin
preesensit
sisäpaikallissijat
inessiivi preesensissä preesenseissä
elatiivi preesensistä preesenseistä
illatiivi preesensiin preesenseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi preesensillä preesenseillä
ablatiivi preesensiltä preesenseiltä
allatiivi preesensille preesenseille
muut sijamuodot
essiivi preesensinä preesenseinä
translatiivi preesensiksi preesenseiksi
abessiivi preesensittä preesenseittä
instruktiivi preesensein
komitatiivi preesenseine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa