pluskvamperfekti
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (kielitiede) entispäättymä, aikamuoto, joka kuvaa mennyttä tekemistä, joka oli päättynyt jo menneisyydessä.
- Olin juossut on juosta-verbin pluskvamperfektin yksikön ensimmäisen persoonan indikatiivi.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpluskʋɑmˌperfekt̪i/
- tavutus: plus‧kvam‧per‧fek‧ti
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pluskvamperfekti | pluskvamperfektit |
| genetiivi | pluskvamperfektin | pluskvamperfektien (pluskvamperfektein) |
| partitiivi | pluskvamperfektiä | pluskvamperfektejä |
| akkusatiivi | pluskvamperfekti; pluskvamperfektin |
pluskvamperfektit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pluskvamperfektissä | pluskvamperfekteissä |
| elatiivi | pluskvamperfektistä | pluskvamperfekteistä |
| illatiivi | pluskvamperfektiin | pluskvamperfekteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pluskvamperfektillä | pluskvamperfekteillä |
| ablatiivi | pluskvamperfektiltä | pluskvamperfekteiltä |
| allatiivi | pluskvamperfektille | pluskvamperfekteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pluskvamperfektinä | pluskvamperfekteinä |
| translatiivi | pluskvamperfektiksi | pluskvamperfekteiksi |
| abessiivi | pluskvamperfektittä | pluskvamperfekteittä |
| instruktiivi | – | pluskvamperfektein |
| komitatiivi | – | pluskvamperfekteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pluskvamperfekti- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. entispäättymä, aikamuoto, joka kuvaa mennyttä tekemistä, joka oli päättynyt jo menneisyydessä.
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
- Lyhenteet
Aiheesta muualla muokkaa
- pluskvamperfekti Kielitoimiston sanakirjassa
- pluskvamperfekti Tieteen termipankissa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5