pluskvamperfekti
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
- (kielitiede) entispäättymä, aikamuoto, joka kuvaa mennyttä tekemistä, joka oli päättynyt jo menneisyydessä.
- Olin juossut on juosta-verbin pluskvamperfektin yksikön ensimmäisen persoonan indikatiivi.
TaivutusMuokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pluskvamperfekti | pluskvamperfektit |
genetiivi | pluskvamperfektin | pluskvamperfektien |
partitiivi | pluskvamperfektiä | pluskvamperfektejä |
akkusatiivi | pluskvamperfekti; pluskvamperfektin |
pluskvamperfektit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pluskvamperfektissä | pluskvamperfekteissä |
elatiivi | pluskvamperfektistä | pluskvamperfekteistä |
illatiivi | pluskvamperfektiin | pluskvamperfekteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pluskvamperfektillä | pluskvamperfekteillä |
ablatiivi | pluskvamperfektiltä | pluskvamperfekteiltä |
allatiivi | pluskvamperfektille | pluskvamperfekteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pluskvamperfektinä | pluskvamperfekteinä |
translatiivi | pluskvamperfektiksi | pluskvamperfekteiksi |
abessiivi | pluskvamperfektittä | pluskvamperfekteittä |
instruktiivi | – | pluskvamperfektein |
komitatiivi | – | pluskvamperfekteine- + omistusliite |
KäännöksetMuokkaa
1. entispäättymä, aikamuoto, joka kuvaa mennyttä tekemistä, joka oli päättynyt jo menneisyydessä.
|
|
Liittyvät sanatMuokkaa
- Lyhenteet
Aiheesta muuallaMuokkaa
- pluskvamperfekti Kielitoimiston sanakirjassa
- pluskvamperfekti Tieteen termipankissa
ViitteetMuokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5