Substantiivi

muokkaa

perfekti (5)[1]

  1. (kielitiede) aikamuoto, joka kuvaa mennyttä tekemistä, joka on tullut suoritetuksi täydellisesti ja päättynyt menneisyydessä
    ”Olen juossut” on juosta-verbin perfektin ensimmäisen persoonan indikatiivi.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈperfekt̪i/
  • tavutus: per‧fek‧ti

Taivutus

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Lyhenteet
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

perfekti

  1. (taivutusmuoto) Sanan perfekt yksikön genetiivi ja partitiivi.

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5