SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

perfekti (5)[1]

  1. (kielitiede) aikamuoto, joka kuvaa mennyttä tekemistä, joka on tullut suoritetuksi täydellisesti ja päättynyt menneisyydessä
    ”Olen juossut” on juosta-verbin perfektin ensimmäisen persoonan indikatiivi.

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi perfekti perfektit
genetiivi perfektin perfektien
partitiivi perfektiä perfektejä
akkusatiivi perfekti;
perfektin
perfektit
sisäpaikallissijat
inessiivi perfektissä perfekteissä
elatiivi perfektistä perfekteistä
illatiivi perfektiin perfekteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi perfektillä perfekteillä
ablatiivi perfektiltä perfekteiltä
allatiivi perfektille perfekteille
muut sijamuodot
essiivi perfektinä perfekteinä
translatiivi perfektiksi perfekteiksi
abessiivi perfektittä perfekteittä
instruktiivi perfektein
komitatiivi perfekteine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
LyhenteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViroMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

  1. (taivutusmuoto) Sanan perfekt yksikön genetiivi ja partitiivi.

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5