Substantiivi

muokkaa

perfekti (5)[1]

  1. (kielitiede) aikamuoto, joka kuvaa mennyttä tekemistä, joka on tullut suoritetuksi täydellisesti ja päättynyt menneisyydessä
    ”Olen juossut” on juosta-verbin perfektin ensimmäisen persoonan indikatiivi.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈperfekt̪i/
  • tavutus: per‧fek‧ti

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi perfekti perfektit
genetiivi perfektin perfektien
(perfektein)
partitiivi perfektiä perfektejä
akkusatiivi perfekti;
perfektin
perfektit
sisäpaikallissijat
inessiivi perfektissä perfekteissä
elatiivi perfektistä perfekteistä
illatiivi perfektiin perfekteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi perfektillä perfekteillä
ablatiivi perfektiltä perfekteiltä
allatiivi perfektille perfekteille
muut sijamuodot
essiivi perfektinä perfekteinä
translatiivi perfektiksi perfekteiksi
abessiivi perfektittä perfekteittä
instruktiivi perfektein
komitatiivi perfekteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo perfekti-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Lyhenteet
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

perfekti

  1. (taivutusmuoto) Sanan perfekt yksikön genetiivi ja partitiivi.

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5