imperfekti
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
imperfekti (5)
- (kielitiede) aikamuoto, joka kuvaa mennyttä tekemistä, joka saattaa jatkua
TaivutusMuokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | imperfekti | imperfektit |
| genetiivi | imperfektin | imperfektien |
| partitiivi | imperfektiä | imperfektejä |
| akkusatiivi | imperfekti; imperfektin |
imperfektit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | imperfektissä | imperfekteissä |
| elatiivi | imperfektistä | imperfekteistä |
| illatiivi | imperfektiin | imperfekteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | imperfektillä | imperfekteillä |
| ablatiivi | imperfektiltä | imperfekteiltä |
| allatiivi | imperfektille | imperfekteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | imperfektinä | imperfekteinä |
| translatiivi | imperfektiksi | imperfekteiksi |
| abessiivi | imperfektittä | imperfekteittä |
| instruktiivi | – | imperfektein |
| komitatiivi | – | imperfekteine- + omistusliite |
HuomautuksetMuokkaa
- Suomen kielen mennyttä aikamuotoa nimitetään myös imperfektiksi, vaikka sen merkitys ei ole aina sama kuin kielioppitermin ”prototyyppisellä” imperfektillä. Kielitieteissä suomen kielen menneeseen aikamuotoon viitataankin usein preteritillä.
KäännöksetMuokkaa
1. kertoma, aikamuoto, joka kuvaa mennyttä tekemistä joka saattaa jatkua
|
|
Liittyvät sanatMuokkaa
SynonyymitMuokkaa
- (harv.) kertoma
LyhenteetMuokkaa
Aiheesta muuallaMuokkaa
- imperfekti Kielitoimiston sanakirjassa
- imperfekti Tieteen termipankissa