imperfekti
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaimperfekti (5)
- (kielitiede) aikamuoto, joka kuvaa mennyttä tekemistä, joka saattaa jatkua
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈimperˌfekt̪i/
- tavutus: im‧per‧fek‧ti
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | imperfekti | imperfektit |
| genetiivi | imperfektin | imperfektien (imperfektein) |
| partitiivi | imperfektiä | imperfektejä |
| akkusatiivi | imperfekti; imperfektin |
imperfektit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | imperfektissä | imperfekteissä |
| elatiivi | imperfektistä | imperfekteistä |
| illatiivi | imperfektiin | imperfekteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | imperfektillä | imperfekteillä |
| ablatiivi | imperfektiltä | imperfekteiltä |
| allatiivi | imperfektille | imperfekteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | imperfektinä | imperfekteinä |
| translatiivi | imperfektiksi | imperfekteiksi |
| abessiivi | imperfektittä | imperfekteittä |
| instruktiivi | – | imperfektein |
| komitatiivi | – | imperfekteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | imperfekti- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Huomautukset
muokkaa- Suomen kielen mennyttä aikamuotoa nimitetään myös imperfektiksi, vaikka sen merkitys ei ole aina sama kuin kielioppitermin ”prototyyppisellä” imperfektillä. Kielitieteissä suomen kielen menneeseen aikamuotoon viitataankin usein preteritillä.
Käännökset
muokkaa1. kertoma, aikamuoto, joka kuvaa mennyttä tekemistä joka saattaa jatkua
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- imperfekti Kielitoimiston sanakirjassa
- imperfekti Tieteen termipankissa
- imperfekti Suomen etymologisessa sanakirjassa
- Artikkeli 5035 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa