aikamuoto
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaaikamuoto
- (kielitiede) verbin taivutusmuoto, joka ilmaisee, milloin jokin asia on tapahtumassa tai tapahtunut
- Suomen kielen aikamuodot ovat preesens, imperfekti, perfekti ja pluskvamperfekti.
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aikamuoto | aikamuodot |
| genetiivi | aikamuodon | aikamuotojen |
| partitiivi | aikamuotoa | aikamuotoja |
| akkusatiivi | aikamuoto; aikamuodon |
aikamuodot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aikamuodossa | aikamuodoissa |
| elatiivi | aikamuodosta | aikamuodoista |
| illatiivi | aikamuotoon | aikamuotoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aikamuodolla | aikamuodoilla |
| ablatiivi | aikamuodolta | aikamuodoilta |
| allatiivi | aikamuodolle | aikamuodoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aikamuotona | aikamuotoina |
| translatiivi | aikamuodoksi | aikamuodoiksi |
| abessiivi | aikamuodotta | aikamuodoitta |
| instruktiivi | – | aikamuodoin |
| komitatiivi | – | aikamuotoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | aikamuodo- | |
| vahva vartalo | aikamuoto- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. verbin taivutusmuoto, joka ilmaisee, milloin jokin asia on tapahtumassa tai tapahtunut
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- aikamuoto Kielitoimiston sanakirjassa