aikamuoto

Suomi

Substantiivi

aikamuoto (monikko aikamuodot)

1. (kielitiede) verbin taivutusmuoto, joka ilmaisee, milloin jokin asia on tapahtumassa tai tapahtunut

   Suomen kielen aikamuodot ovat preesens, imperfekti, perfekti ja pluskvamperfekti.

Etymologia

yhdyssana sanoista aika ja muoto

Käännökset

1. verbin taivutusmuoto, joka ilmaisee, milloin jokin asia on tapahtumassa tai tapahtunut

bulgaria: време n. englanti: tense, grammatical tense espanja: tiempo puola: czas m. ranska: temps m., temps verbal saksa: Tempus m.

serbokroaatti: vreme, време n., (ikavica) vrime, (ijekavica) vrijeme tšekki: čas m. turkki: zaman venäjä: время viro: aeg, tempus

Liittyvät sanat

Synonyymit

• aikaluokka, tempus

Alakäsitteet

• futuuri, imperfekti, perfekti, pluskvamperfekti, preesens, preteriti

Aiheesta muualla

• aikamuoto Kielitoimiston sanakirjassa