SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

huuto (1)

  1. yhtäkkinen kova (ihmis)ääni
    Hänene huutonsa ei meinannut loppua, kun lääkäri leikkasi ja puudutusaine ei tehonnut.
  2. huutokaupassa tehty tarjous

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈhuːt̪o/
  • tavutus: huu‧to

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huuto huudot
genetiivi huudon huutojen
partitiivi huutoa huutoja
akkusatiivi huuto;
huudon
huudot
sisäpaikallissijat
inessiivi huudossa huudoissa
elatiivi huudosta huudoista
illatiivi huutoon huutoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi huudolla huudoilla
ablatiivi huudolta huudoilta
allatiivi huudolle huudoille
muut sijamuodot
essiivi huutona huutoina
translatiivi huudoksi huudoiksi
abessiivi huudotta huudoitta
instruktiivi huudoin
komitatiivi huutoine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

huutaa + -o

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

avunhuuto, eläköön-huuto, hei-huuto, hurraa-huuto, huutoetäisyys, huutokauppa, huutoketju, huutokuoro, huutomatka, huutomeri, huutomerkki, huutomerkkiyökkönen, huutomyrsky, huutosakki, huutoäänestys, hyvä-huuto, hätähuuto, ilohuuto, iltahuuto, julkihuuto, kauhunhuuto, kehotushuuto, kutsuhuuto, lainhuuto, nimenhuuto, pilkkahuuto, riemuhuuto, sotahuuto, taisteluhuuto, tuskanhuuto, valitushuuto, varoitushuuto, välihuuto

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • huuto Kielitoimiston sanakirjassa