huutomatka

Suomi

Substantiivi

huutomatka (9)

1. matka jonka huuto kantaa

   talo huutomatkan päässä naapureista

Ääntäminen

• IPA: /ˈhuːt̪oˌmɑt̪kɑ/
• tavutus: huu‧to‧mat‧ka

Etymologia

• yhdyssana sanoista huuto ja matka

Aiheesta muualla

• huutomatka Kielitoimiston sanakirjassa