nimenhuuto

Suomi

Substantiivi

nimenhuuto

1. tilaisuus tai toimenpide, jossa huudetaan yksi kerrallaan henkilöiden nimet ja kirjataan paikalla oleviksi ne, jotka vastaavat

   Nimenhuutoon tuhrautui aina puolet oppitunnista.

   Nimenhuudossa merkitään poissa oleviksi edustajat Ala-Nissilä, Hassi, Hautala, Kemppainen, Markkula, Pokka, Rauramo ja Salolainen.

Ääntäminen

• IPA: /ˈnimenˌhuːt̪o/
• tavutus: ni‧men‧huu‧to

Etymologia

yhdyssana osista nimi (genetiivi) ja huuto

Käännökset

1. paikallaolijoiden tarkistus

englanti: roll call, attendance

Aiheesta muualla

• nimenhuuto Kielitoimiston sanakirjassa