SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

nimi (7)

  1. käsitteen pelkistetty verbaalinen kuvaus, sovittu nimitys. Nimet luokitellaan nimisanoihin eli substantiiveihin ja luonteensa mukaisesti siellä alaryhmiin.
    Nimi viittaa johonkin tiettyyn henkilöön, paikkaan tai asiaan.
  2. tietyn kielen merkki, merkkiryhmä tai muu ilmaus, joka yksikäsitteisesti merkitsee jotakin oliota, asiaa tai muuta objektia
  3. asema, millaisena, joku koetaan, maine
    Hän on saavuttanut nimeä hyvänä leipurina.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈnimi/
  • tavutus: ni‧mi

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nimi nimet
genetiivi nimen nimien
partitiivi nimeä nimiä
akkusatiivi nimi;
nimen
nimet
sisäpaikallissijat
inessiivi nimessä nimissä
elatiivi nimestä nimistä
illatiivi nimeen nimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi nimellä nimillä
ablatiivi nimeltä nimiltä
allatiivi nimelle nimille
muut sijamuodot
essiivi nimenä niminä
translatiivi nimeksi nimiksi
abessiivi nimettä nimittä
instruktiivi nimin
komitatiivi nimine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

laina indoeurooppalaisesta kantakielestä[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

aatelisnimi, asutusnimi, arvonimi, erisnimi, etunimi, hallitsijanimi, haukkumanimi, hellittelynimi, henkilönimi, henkilönnimi, huippunimi, isännimi, kadunnimi, kauppanimi, kielennimi, kirjailijanimi, kunnianimi, kutsumanimi, kärkinimi, köllinimi, lajinimi, lempinimi, liikanimi, liikenimi, lisänimi, maallikkonimi, miehennimi, naisennimi, nimenanto, nimenhuuto, nimenmuutos, nimenselvennys, nimenselvennös, nimenväärennys, nimenväärennös, nimihakemisto, nimihenkilö, nimikilpi, nimikirja, nimikirjoitus, nimikortti, nimikristitty, nimikuulu, nimilaatta, nimilappu, nimilehti, nimileima, nimileimasin, nimilippu, nimilista, nimiloppu, nimiluettelo, nimimerkki, nimimies, nimimuisti, nimineula, niminovelli, nimiosa, nimiosake, nimipäivä, nimiruno, nimisana, nimisiirto, nimisivu, nimitaulu, nimitutkimus, ominaisuudennimi, paikannimi, peitenimi, perhenimi, ristimänimi, runoilijanimi, salanimi, sotilasnimi, sovinnaisnimi, sukunimi, sävelnimi, taiteilijanimi, tapailunimi, tekijännimi, toiminimi, tuotenimi, tyttönimi, työnimi, yleisnimi

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • nimi Kielitoimiston sanakirjassa
  • nimi Tieteen termipankissa
  • nimi Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

PuolaMuokkaa

PronominiMuokkaa

nimi

  1. (taivutusmuoto) instrumentaali sanoista oni/one

TšekkiMuokkaa

PronominiMuokkaa

nimi

  1. (taivutusmuoto) yksikön instrumentaali sanoista on, ona, ono

VepsäMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

nimi (gen nimen, pl part nimed)

  1. nimi

ViroMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

nimi (gen nime, part nime)

  1. nimi
    Mis lapsele nimeks pandi? – Mikä lapselle laitettiin nimeksi?
  2. (kielitiede) erisnimi, propri

TaivutusMuokkaa

Sijamuotoja Yksikkö Monikko
Nominatiivi nimi nimed
Genetiivi nime nimede
Partitiivi nime nimesid
Illatiivi nimesse nimedesse

Liittyvät sanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • nimi Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa
  • nimi sanastossa "[PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik"

VõroMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

nimi (gen nime, part nimme)

  1. nimi

Liittyvät sanatMuokkaa

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Ulla-Maija Kulonen: Kielen vuosituhannet. Kielikello, 2000, nro 1. Artikkelin verkkoversio.