Wikipedia
Katso artikkeli Nimi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

nimi (7)

  1. käsitteen pelkistetty verbaalinen kuvaus, sovittu nimitys. Nimet luokitellaan nimisanoihin eli substantiiveihin ja luonteensa mukaisesti siellä alaryhmiin.
    Nimi viittaa johonkin tiettyyn henkilöön, paikkaan tai asiaan.
  2. tietyn kielen merkki, merkkiryhmä tai muu ilmaus, joka yksikäsitteisesti merkitsee jotakin oliota, asiaa tai muuta objektia
  3. asema, millaisena, joku koetaan, maine
    Hän on saavuttanut nimeä hyvänä leipurina.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈnimi/
  • tavutus: ni‧mi

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nimi nimet
genetiivi nimen nimien
(nimein)
partitiivi nimeä nimiä
akkusatiivi nimi;
nimen
nimet
sisäpaikallissijat
inessiivi nimessä nimissä
elatiivi nimestä nimistä
illatiivi nimeen nimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi nimellä nimillä
ablatiivi nimeltä nimiltä
allatiivi nimelle nimille
muut sijamuodot
essiivi nimenä niminä
translatiivi nimeksi nimiksi
abessiivi nimettä nimittä
instruktiivi nimin
komitatiivi nimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo nime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

laina indoeurooppalaisesta kantakielestä[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

maine, nimeys, nimittäminen, saada nimeä

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

aatelisnimi, arvonimi, asutusnimi, erisnimi, etunimi, hallitsijanimi, haukkumanimi, hellittelynimi, henkilönimi, henkilönnimi, huippunimi, isännimi, kadunnimi, kauppanimi, kielennimi, kirjailijanimi, kunnianimi, kutsumanimi, kärkinimi, käyttäjänimi, köllinimi, lajinimi, lempinimi, liikanimi, liikenimi, lisänimi, maallikkonimi, miehennimi, naisennimi, nimenanto, nimenhuuto, nimenmuutos, nimenselvennys, nimenselvennös, nimenvaihdos, nimenväärennys, nimenväärennös, nimihakemisto, nimihenkilö, nimikilpi, nimikirja, nimikirjoitus, nimikortti, nimikristitty, nimikuulu, nimilaatta, nimilappu, nimilehti, nimileima, nimileimasin, nimilippu, nimilista, nimiloppu, nimiluettelo, nimimerkki, nimimies, nimimuisti, nimineula, niminovelli, nimiosa, nimiosake, nimipalvelin, nimipäivä, nimiruno, nimisana, nimisiirto, nimisivu, nimitaulu, nimitutkimus, ominaisuudennimi, paikannimi, peitenimi, perhenimi, ristimänimi, runoilijanimi, salanimi, sotilasnimi, sovinnaisnimi, sukunimi, sävelnimi, taiteilijanimi, tapailunimi, tekijännimi, toiminimi, tuotenimi, tyttönimi, työnimi, viittomanimi, yleisnimi, äidinnimi

Aiheesta muualla muokkaa

  • nimi Kielitoimiston sanakirjassa
  • nimi Tieteen termipankissa
  • nimi Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Puola muokkaa

Pronomini muokkaa

nimi

  1. (taivutusmuoto) instrumentaali sanoista oni/one

Tšekki muokkaa

Pronomini muokkaa

nimi

  1. (taivutusmuoto) yksikön instrumentaali sanoista on, ona, ono

Vepsä muokkaa

Substantiivi muokkaa

nimi (gen nimen, pl part nimed)

  1. nimi

Viro muokkaa

Substantiivi muokkaa

nimi (gen nime, part nime)

  1. nimi
    Mis lapsele nimeks pandi? – Mikä lapselle laitettiin nimeksi?
  2. (kielitiede) erisnimi, propri

Taivutus muokkaa

Sijamuotoja Yksikkö Monikko
Nominatiivi nimi nimed
Genetiivi nime nimede
Partitiivi nime nimesid
Illatiivi nimesse nimedesse

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • nimi Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
  • nimi sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)

Võro muokkaa

Substantiivi muokkaa

nimi (gen nime, part nimme)

  1. nimi

Liittyvät sanat muokkaa

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Ulla-Maija Kulonen: Kielen vuosituhannet. Kielikello, 2000, nro 1. Artikkelin verkkoversio.