Wikipedia
Katso artikkeli Nimi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

nimi (7)

  1. käsitteen pelkistetty verbaalinen kuvaus, sovittu nimitys. Nimet luokitellaan nimisanoihin eli substantiiveihin ja luonteensa mukaisesti siellä alaryhmiin.
    Nimi viittaa johonkin tiettyyn henkilöön, paikkaan tai asiaan.
  2. tietyn kielen merkki, merkkiryhmä tai muu ilmaus, joka yksikäsitteisesti merkitsee jotakin oliota, asiaa tai muuta objektia
  3. asema, millaisena, joku koetaan, maine
    Hän on saavuttanut nimeä hyvänä leipurina.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈnimi/
  • tavutus: ni‧mi

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nimi nimet
genetiivi nimen nimien
(nimein)
partitiivi nimeä nimiä
akkusatiivi nimi;
nimen
nimet
sisäpaikallissijat
inessiivi nimessä nimissä
elatiivi nimestä nimistä
illatiivi nimeen nimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi nimellä nimillä
ablatiivi nimeltä nimiltä
allatiivi nimelle nimille
muut sijamuodot
essiivi nimenä niminä
translatiivi nimeksi nimiksi
abessiivi nimettä nimittä
instruktiivi nimin
komitatiivi nimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo nime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

laina indoeurooppalaisesta kantakielestä[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

maine, nimeys, nimittäminen, olla nimeltään, saada nimeä

Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

aatelisnimi, arvonimi, asutusnimi, erisnimi, etunimi, hallitsijanimi, haukkumanimi, hellittelynimi, henkilönimi, henkilönnimi, huippunimi, isännimi, kadunnimi, kauppanimi, kielennimi, kirjailijanimi, kunnianimi, kutsumanimi, kärkinimi, käyttäjänimi, köllinimi, lajinimi, lempinimi, liikanimi, liikenimi, lisänimi, maallikkonimi, miehennimi, naisennimi, nimenanto, nimenhuuto, nimenmuutos, nimenselvennys, nimenselvennös, nimenvaihdos, nimenväärennys, nimenväärennös, nimihakemisto, nimihenkilö, nimikilpi, nimikirja, nimikirjoitus, nimikortti, nimikristitty, nimikuulu, nimilaatta, nimilappu, nimilehti, nimileima, nimileimasin, nimilippu, nimilista, nimiloppu, nimiluettelo, nimimerkki, nimimies, nimimuisti, nimineula, niminovelli, nimiosa, nimiosake, nimipalvelin, nimipäivä, nimiruno, nimisana, nimisiirto, nimisivu, nimitaulu, nimitutkimus, ominaisuudennimi, paikannimi, peitenimi, perhenimi, ristimänimi, runoilijanimi, salanimi, sotilasnimi, sovinnaisnimi, sukunimi, sävelnimi, taiteilijanimi, tapailunimi, tekijännimi, toiminimi, tuotenimi, tyttönimi, työnimi, viittomanimi, yleisnimi, äidinnimi

Aiheesta muualla

muokkaa
  • nimi Kielitoimiston sanakirjassa
  • nimi Tieteen termipankissa
  • nimi Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
  • Artikkelit 639, 3800 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Pronomini

muokkaa

nimi

  1. (taivutusmuoto) instrumentaali sanoista oni/one

Tšekki

muokkaa

Pronomini

muokkaa

nimi

  1. (taivutusmuoto) yksikön instrumentaali sanoista on, ona, ono

Vepsä

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

nimi (gen nimen, pl part nimed)

  1. nimi

Substantiivi

muokkaa

nimi (gen nime, part nime)

  1. nimi
    Mis lapsele nimeks pandi? – Mikä lapselle laitettiin nimeksi?
  2. (kielitiede) erisnimi, propri

Taivutus

muokkaa
Sijamuotoja Yksikkö Monikko
Nominatiivi nimi nimed
Genetiivi nime nimede
Partitiivi nime nimesid
Illatiivi nimesse nimedesse

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • nimi Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
  • nimi sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)

Substantiivi

muokkaa

nimi (gen nime, part nimme)

  1. nimi

Liittyvät sanat

muokkaa

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Ulla-Maija Kulonen: Kielen vuosituhannet. Kielikello, 2000, nro 1. Artikkelin verkkoversio.