Wikipedia
Katso artikkeli Nimi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

nimi (7)

  1. käsitteen pelkistetty verbaalinen kuvaus, sovittu nimitys. Nimet luokitellaan nimisanoihin eli substantiiveihin ja luonteensa mukaisesti siellä alaryhmiin.
    Nimi viittaa johonkin tiettyyn henkilöön, paikkaan tai asiaan.
  2. tietyn kielen merkki, merkkiryhmä tai muu ilmaus, joka yksikäsitteisesti merkitsee jotakin oliota, asiaa tai muuta objektia
  3. asema, millaisena, joku koetaan, maine
    Hän on saavuttanut nimeä hyvänä leipurina.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈnimi/
  • tavutus: ni‧mi

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa

laina indoeurooppalaisesta kantakielestä[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • nimi Kielitoimiston sanakirjassa
  • nimi Tieteen termipankissa
  • nimi Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
  • Artikkelit 639, 3800 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Pronomini

muokkaa

nimi

  1. (taivutusmuoto) instrumentaali sanoista oni/one

Tšekki

muokkaa

Pronomini

muokkaa

nimi

  1. (taivutusmuoto) yksikön instrumentaali sanoista on, ona, ono

Vepsä

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

nimi (gen nimen, pl part nimed)

  1. nimi

Substantiivi

muokkaa

nimi (gen nime, part nime)

  1. nimi
    Mis lapsele nimeks pandi? – Mikä lapselle laitettiin nimeksi?
  2. (kielitiede) erisnimi, propri

Taivutus

muokkaa
SijamuotojaYksikköMonikko
Nominatiivinimi nimed
Genetiivinime nimede
Partitiivinimenimesid
Illatiivinimessenimedesse

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • nimi Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
  • nimi sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)

Substantiivi

muokkaa

nimi (gen nime, part nimme)

  1. nimi

Liittyvät sanat

muokkaa

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Ulla-Maija Kulonen: Kielen vuosituhannet. Kielikello, 2000, nro 1. Artikkelin verkkoversio.