sukunimi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasukunimi (7)
- yleensä vanhemmilta, lapsille periytyvä erisnimi, joka ilmaisee lapsen kuuluvan tiettyyn sukuun ja erottaa lapsen toisista etunimeltään samannimisistä henkilöistä
- Muinaisessa Roomassa sukunimi oli kolmesta nimestä keskimmäinen, ennen perhenimeä.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsukuˌnimi/
- tavutus: su‧ku‧ni‧mi
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sukunimi | sukunimet |
| genetiivi | sukunimen | sukunimien (sukunimein) |
| partitiivi | sukunimeä | sukunimiä |
| akkusatiivi | sukunimi; sukunimen |
sukunimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sukunimessä | sukunimissä |
| elatiivi | sukunimestä | sukunimistä |
| illatiivi | sukunimeen | sukunimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sukunimellä | sukunimillä |
| ablatiivi | sukunimeltä | sukunimiltä |
| allatiivi | sukunimelle | sukunimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sukunimenä | sukuniminä |
| translatiivi | sukunimeksi | sukunimiksi |
| abessiivi | sukunimettä | sukunimittä |
| instruktiivi | – | sukunimin |
| komitatiivi | – | sukunimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sukunime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. vanhemmilta lapsille periytyvä erisnimi
|