Wikipedia
Katso artikkeli Nimike Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

nimike (48-A)

  1. systemaattinen ja standardi tapa identifioida, koodata ja nimetä fyysinen tuote, tuotteen osa tai komponentti, materiaali tai palvelu
    Kirjastojen kirjaluetteloissa on valtava määrä nimikkeitä.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈnimikeˣ/
  • tavutus: ni‧mi‧ke

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nimike nimikkeet
genetiivi nimikkeen nimikkeiden
nimikkeitten
partitiivi nimikettä nimikkeitä
akkusatiivi nimike;
nimikkeen
nimikkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi nimikkeessä nimikkeissä
elatiivi nimikkeestä nimikkeistä
illatiivi nimikkeeseen nimikkeisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi nimikkeellä nimikkeillä
ablatiivi nimikkeeltä nimikkeiltä
allatiivi nimikkeelle nimikkeille
muut sijamuodot
essiivi nimikkeenä nimikkeinä
translatiivi nimikkeeksi nimikkeiksi
abessiivi nimikkeettä nimikkeittä
instruktiivi nimikkein
komitatiivi nimikkeine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

varastonimike