nimike
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- systemaattinen ja standardi tapa identifioida, koodata ja nimetä fyysinen tuote, tuotteen osa tai komponentti, materiaali tai palvelu
- Kirjastojen kirjaluetteloissa on valtava määrä nimikkeitä.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈnimikeˣ/
- tavutus: ni‧mi‧ke
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | nimike | nimikkeet |
genetiivi | nimikkeen | nimikkeiden nimikkeitten |
partitiivi | nimikettä | nimikkeitä |
akkusatiivi | nimike; nimikkeen |
nimikkeet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | nimikkeessä | nimikkeissä |
elatiivi | nimikkeestä | nimikkeistä |
illatiivi | nimikkeeseen | nimikkeisiin nimikkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | nimikkeellä | nimikkeillä |
ablatiivi | nimikkeeltä | nimikkeiltä |
allatiivi | nimikkeelle | nimikkeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | nimikkeenä | nimikkeinä |
translatiivi | nimikkeeksi | nimikkeiksi |
abessiivi | nimikkeettä | nimikkeittä |
instruktiivi | – | nimikkein |
komitatiivi | – | nimikkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | nimikkee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
nimiket- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. systemaattinen ja standardi tapa identifioida, koodata ja nimetä jokin
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- nimike Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 639 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa