Wikipedia
Katso artikkeli Nimike Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

nimike (48-A)

  1. systemaattinen ja standardi tapa identifioida, koodata ja nimetä fyysinen tuote, tuotteen osa tai komponentti, materiaali tai palvelu
    Kirjastojen kirjaluetteloissa on valtava määrä nimikkeitä.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈnimikeˣ/
  • tavutus: ni‧mi‧ke

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nimike nimikkeet
genetiivi nimikkeen nimikkeiden
nimikkeitten
partitiivi nimikettä nimikkeitä
akkusatiivi nimike;
nimikkeen
nimikkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi nimikkeessä nimikkeissä
elatiivi nimikkeestä nimikkeistä
illatiivi nimikkeeseen nimikkeisiin
nimikkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi nimikkeellä nimikkeillä
ablatiivi nimikkeeltä nimikkeiltä
allatiivi nimikkeelle nimikkeille
muut sijamuodot
essiivi nimikkeenä nimikkeinä
translatiivi nimikkeeksi nimikkeiksi
abessiivi nimikkeettä nimikkeittä
instruktiivi nimikkein
komitatiivi nimikkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo nimikkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
nimiket-

Etymologia

muokkaa

nimi + -ke

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

ammattinimike, varastonimike

Aiheesta muualla

muokkaa
  • nimike Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 639 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa