meno

Katso myös: Meno

Suomi

Substantiivi

meno (1)

1. yhdensuuntainen liike johonkin, poispäin

   Lomalle meno saa kansan liikkeelle.

   Nukkumaan meno tahtoo jäädä liian myöhäiseen.

2. rahan kuluminen johonkin tarkoitukseen

   Menoja täytyisi vähän hillitä, rahat eivät kohta riitä millään.

3. tapahtuvat asiat, tapahtumat itse niihin vaikuttamatta

   Villiä menoa, kovaa menoa, maailman menoa, menoa ja meininkiä

4. ulkona käynti kodin ulkopuolella

   Minulla on illaksi menoa, olen kursseilla.

   Eikö noita menoja voisi vähän hillitä, koulukin alkaa kärsiä?

Ääntäminen

• IPA: /ˈmeno/
• tavutus: me‧no

Etymologia

mennä + -o

Käännökset

1. liike poispäin

englanti: going

ranska: aller m.

2. talous

englanti: expense

ruotsi: utgift

Liittyvät sanat

• meneminen
• saapuminen
• tapahtuminen
• kulu
• kustannus

Vastakohdat

• tulo

Yhdyssanat

henkilömeno, kirkonmeno, menoarvio, menoerä, menojäännös, menojäännöspoisto, menoliikenne, menolippu, menomatka, menopuoli, menosuunta, menotili, menotosite, menotuuli, menovesi, palvontameno

Idiomit

• alkaa menojalkaa vipattamaan
• mennä menojaan
• yhteen menoon

Aiheesta muualla

• meno Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 73, 865 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Italia

Adverbi

meno

1. vähemmän
2. miinus

Verbi

meno

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä menare