SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kulu (1)

  1. kuluerä, meno, kustannus, maksu
    Yrityksen pääasiallinen kulu on palkkamenot.
    suuret kulut
    kulujen korvaaminen

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkulu/
  • tavutus: ku‧lu

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kulu kulut
genetiivi kulun kulujen
partitiivi kulua kuluja
akkusatiivi kulu;
kulun
kulut
sisäpaikallissijat
inessiivi kulussa kuluissa
elatiivi kulusta kuluista
illatiivi kuluun kuluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kululla kuluilla
ablatiivi kululta kuluilta
allatiivi kululle kuluille
muut sijamuodot
essiivi kuluna kuluina
translatiivi kuluksi kuluiksi
abessiivi kulutta kuluitta
instruktiivi kuluin
komitatiivi kuluine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

ajankulu, henkilökulu, ikäkulu, kirveskulu, kuluerä, kulukorvaus, matkakulu, oikeudenkäyntikulu, polttoainekulu, sivukulu

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kulu Kielitoimiston sanakirjassa

VerbiMuokkaa

kulu

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kulua
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kulua
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kulua

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa