kulu
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
kulu (1)
- kuluerä, meno, kustannus, maksu
- Yrityksen pääasiallinen kulu on palkkamenot.
- suuret kulut
- kulujen korvaaminen
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈkulu/
- tavutus: ku‧lu
TaivutusMuokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kulu | kulut |
| genetiivi | kulun | kulujen |
| partitiivi | kulua | kuluja |
| akkusatiivi | kulu; kulun |
kulut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kulussa | kuluissa |
| elatiivi | kulusta | kuluista |
| illatiivi | kuluun | kuluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kululla | kuluilla |
| ablatiivi | kululta | kuluilta |
| allatiivi | kululle | kuluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuluna | kuluina |
| translatiivi | kuluksi | kuluiksi |
| abessiivi | kulutta | kuluitta |
| instruktiivi | – | kuluin |
| komitatiivi | – | kuluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kulu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
KäännöksetMuokkaa
Liittyvät sanatMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
- adjektiivit: kuluva, kulunut
- adverbit: kuluen, kulumalla, kulumatta, kulutta
- substantiivit: kulunki, kuluttaminen, kulutus
- verbit: kulua, kuluttaa
YhdyssanatMuokkaa
ajankulu, henkilökulu, ikäkulu, kirveskulu, kuluerä, kulukorvaus, matkakulu, oikeudenkäyntikulu, polttoainekulu, sivukulu
Aiheesta muuallaMuokkaa
- kulu Kielitoimiston sanakirjassa
VerbiMuokkaa
kulu
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kulua
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kulua
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kulua
Liittyvät sanatMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
- verbit: kuluttaa