Wikipedia
Katso artikkeli Kulutus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

kulutus (39)[1]

  1. (taloustiede) jonkin hyödykkeen, tuotteen tai palvelun, käyttäminen; kuluttaminen
    Broilerinlihan kulutus on kasvanut.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkulut̪us/
  • tavutus: ku‧lu‧tus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kulutus kulutukset
genetiivi kulutuksen kulutusten
kulutuksien
partitiivi kulutusta kulutuksia
akkusatiivi kulutus;
kulutuksen
kulutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kulutuksessa kulutuksissa
elatiivi kulutuksesta kulutuksista
illatiivi kulutukseen kulutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kulutuksella kulutuksilla
ablatiivi kulutukselta kulutuksilta
allatiivi kulutukselle kulutuksille
muut sijamuodot
essiivi kulutuksena kulutuksina
translatiivi kulutukseksi kulutuksiksi
abessiivi kulutuksetta kulutuksitta
instruktiivi kulutuksin
komitatiivi kulutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kulutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kulutus-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Vastakohdat
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

ammustenkulutus, bensiininkulutus, energiankulutus, hapenkulutus, kerskakulutus, kulutuselektroniikka, kulutushyödyke, kulutusjuhla, kulutusluotto, kulutusmaito, kulutusosuuskunta, kulutusosuustoiminta, kulutuspiikki, kulutuspinta, kulutustavara, kulutustottumus, kulutusvero, kulutusyhteiskunta, kulutusyksikkö, maidonkulutus, polttoaineenkulutus, ravinnonkulutus, sähkönkulutus, vedenkulutus, virrankulutus, voimankulutus, vuosikulutus, öljynkulutus

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39