kulua

Suomi

Substantiivi

kulua

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta kulu

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

kulumapinta, kulumispinta, kulumissairaus, kulumisura, kulumisvika

Verbi

kulua (52) (taivutus)

1. vähitellen huonontuen tai muuten osoittaa käytön merkkejä

   Maali kului parissa kymmenessä vuodessa pois.

2. vähetä käytön takia

   Rahaa kului paljon.

3. (ajasta) edetä, mennä eteenpäin

   Aika kuluu nopeasti.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkuluɑˣ/
• tavutus: ku‧lu‧a

Käännökset

1. vähitellen huonontuen t. muuten osoittaa käytön merkkejä

ranska: passer

viro: kuluma

2. vähetä käytön takia

englanti: be spent

ranska: être consommé

3. (ajasta) edetä

ranska: passer

ruotsi: lida

Liittyvät sanat

• vieriä

Johdokset

• substantiivit: kuluma
• verbit: kausatiivinen kuluttaa

Aiheesta muualla

• kulua Kielitoimiston sanakirjassa