vieriä

Suomi

Substantiivi

vieriä

1. (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta vieri

Verbi

vieriä (61) (taivutus[luo])

1. (pyöreistä tai pyöreähköistä kappaleista) liikkua pyörimällä itsensä ympäri, kieriä

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋie̯riæˣ/
• tavutus: vie‧ri‧ä

Käännökset

1. kieriä

englanti: roll

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: vieriminen

Aiheesta muualla

• vieriä Kielitoimiston sanakirjassa