kieriä
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
- pyöriä itsensä ympäri
- kieriä lattialla
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkie̯riæˣ/
- tavutus: kie‧ri‧ä
Etymologia muokkaa
Johdos samasta vartalosta, josta on johdettu myös kiertää ja kiero. Sana on ensimmäisen kerran mainittu Hemminki Maskulaisen hurskaiden laulujen kokoelmassa vuonna 1616.[1]
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- substantiivit: kierijä, kierijäinen
Aiheesta muualla muokkaa
- kieriä Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004. Hakusanat kiero ja kieriä