kiero
SuomiMuokkaa
AdjektiiviMuokkaa
kiero (1) (komparatiivi kierompi, superlatiivi kieroin) (taivutus [luo])
- ei suora, vääntynyt
- kavala, petollinen
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈkie̯ro/, [ˈk̟ie̞rø̞]
- tavutus: kie‧ro
EtymologiaMuokkaa
Johdos samasta vartalosta, josta on johdettu myös kiertää ja kieriä. Sana on ensimmäisen kerran mainittu Olavi Elimaeuksen suomentamissa maanlain vahvistuskirjoissa 1610.[1]
KäännöksetMuokkaa
2. ihmisen luonteesta
|
Liittyvät sanatMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
- adverbit: kierosti
- substantiivit: kierous
- verbit: kierouttaa, kieroutua
YhdyssanatMuokkaa
Aiheesta muuallaMuokkaa
- kiero Kielitoimiston sanakirjassa
ViitteetMuokkaa
- ↑ Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004. Hakusanat kiero ja kieriä