Adjektiivi

muokkaa

kiero (1) (komparatiivi kierompi, superlatiivi kieroin) (taivutus[luo])

  1. ei suora, vääntynyt
  2. kavala, petollinen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkie̯ro/, [ˈk̟ie̞rø̞]
  • tavutus: kie‧ro

Etymologia

muokkaa
  • samasta vartalosta, josta on johdettu myös kiertää ja kieriä. Sana on ensimmäisen kerran mainittu Olavi Elimaeuksen suomentamissa maanlain vahvistuskirjoissa 1610.[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

  kierokaula

Idiomit

muokkaa
  • katsoa kieroon
    1. (myös kuvaannollisesti) karsastaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kiero Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004. Hakusanat kiero ja kieriä