SuomiMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

kiero (1) (komparatiivi kierompi, superlatiivi kieroin) (taivutus [luo])

  1. ei suora, vääntynyt
  2. kavala, petollinen

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkie̯ro/, [ˈk̟ie̞rø̞]
  • tavutus: kie‧ro

EtymologiaMuokkaa

Johdos samasta vartalosta, josta on johdettu myös kiertää ja kieriä. Sana on ensimmäisen kerran mainittu Olavi Elimaeuksen suomentamissa maanlain vahvistuskirjoissa 1610.[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

kierosilmä, umpikiero

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kiero Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004. Hakusanat kiero ja kieriä