kiero

Suomi

Adjektiivi

kiero (1) (komparatiivi kierompi, superlatiivi kieroin) (taivutus [luo])

1. ei suora, vääntynyt
2. kavala, petollinen

Ääntäminen

• IPA: /ˈkie̯ro/, [ˈk̟ie̞rø̞]

• tavutus: kie‧ro

Etymologia

Johdos samasta vartalosta, josta on johdettu myös kiertää ja kieriä. Sana on ensimmäisen kerran mainittu Olavi Elimaeuksen suomentamissa maanlain vahvistuskirjoissa 1610.

Käännökset

1. asiasta

englanti: crooked, twisted

2. ihmisen luonteesta

englanti: cunning

Liittyvät sanat

• kieroilu
• kieroilla

Johdokset

• adverbit: kierosti
• substantiivit: kierous
• verbit: kierouttaa, kieroutua

Yhdyssanat

kierosilmä, umpikiero

Aiheesta muualla

• kiero Kielitoimiston sanakirjassa