kierokaula

Suomi

Substantiivi

kierokaula (9)

1. lääketieteellinen tila, jossa niskan liikkuvuus on syystä tai toisesta rajoittunut sellaiseksi, että pään asento on epänormaali

Ääntäminen

• IPA: /ˈkie̯roˌkɑu̯lɑ/
• tavutus: kie‧ro‧kau‧la

Etymologia

• yhdyssana sanoista kiero ja kaula

Liittyvät sanat

Synonyymit

• kiertokaula, tortikollis