karsastaa

Suomi

Verbi

karsastaa (53) (taivutus[luo])

1. toisen tai kummankin silmän taipumus suuntautua pois päin katseen kohteesta

   Pertin vasen silmä karsastaa lievästi.

2. (kuvaannollisesti) inhota, kiertää kaukaa

   Maija karsastaa tyrkyttäviä kauppiaita.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑrsɑst̪ɑːˣ/
• tavutus: kar‧sas‧taa

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: karsastaminen, karsastus

Aiheesta muualla

• karsastaa Kielitoimiston sanakirjassa