inhota (74) (taivutus[luo])

  1. pitää erityisen vastenmielisenä, tuntea inhoa jtak kohtaan
    Inhoan käärmeitä.
    Liisa sanoi inhoavansa Mattia, mutta kommentoi, ettei voi vihata tätä, koska tämä on tuntematon hänelle.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈinhot̪ɑˣ/
  • tavutus: in‧ho‧ta

Etymologia

muokkaa

sanan inho vartalosta inho- ja suffiksista -ta[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • inhota Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 330 Supistumaverbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.