inhota

Suomi

Verbi

inhota (74) (taivutus[luo])

1. pitää erityisen vastenmielisenä, tuntea inhoa jtak kohtaan

   Inhoan käärmeitä.

   Liisa sanoi inhoavansa Mattia, mutta kommentoi, ettei voi vihata tätä, koska tämä on tuntematon hänelle.

Ääntäminen

• IPA: /ˈinhot̪ɑˣ/
• tavutus: in‧ho‧ta

Etymologia

sanan inho vartalosta inho- ja suffiksista -ta

Käännökset

1. pitää erityisen vastenmielisenä, tuntea inhoa jtak kohtaan

englanti: loathe, detest, be disgusted by, abhor ranska: détester

turkki: tiksinmek

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: inhoaminen
• verbit: inhottaa

Aiheesta muualla

• inhota Kielitoimiston sanakirjassa