-ta

Katso myös: -ta-, ta, Ta, TA, tá, tą, tā, tå, -tä, -tä-, tä

Suomi

Suffiksi

-ta (etuvokaalinen muoto -tä)

1. supistuma- (-t-:-a-), ne- (-t-:-ne-) ja tse- (-t-:-tse-) -verbeillä esiintyvä infinitiivin tunnus, joka liittyy johdoksen t-päätteiseen konsonanttivartaloon siten, että t:t yhdistyvät
2. yksikön partitiivin takavokaalinen taivutuspääte eräissä nominien taivutustyypeissä

Suffiksi

-ta (etuvokaalinen muoto -tä)

1. johdin -t-(:-a-) + infinitiivin tunnus -ta

   viha:viha|n + -t-:-a- – vihat-:vihaa- + -(t)a → vihata

   tapa, tava|n → tavata

   kaski, kaske|n → kasketa

   kanki, kange|n → kangeta

   laho:lahon + -t-:-a- – lahot-:lahoa- + -(t)a → lahota

   pato, pado|n → padota

   halu, halu|n → haluta

   vipu, vivu|n → vivuta

Suffiksi

-ta (etuvokaalinen muoto -tä)

1. johdin -t-(:-ne-) + infinitiivin tunnus -ta

   heikko:heiko|n + -t-:-ne- – heikot-:heikkone- + -(t)a → heikota

Suffiksi

-ta (etuvokaalinen muoto -tä)

1. johdin -t-(:-tse-) + infinitiivin tunnus -tä

   kalkki:kalki|n + -t-:-tse- – kalkit-:kalkitse- + -(t)a → kalkita

Viro

Suffiksi

-ta

1. takaliite, jolla muodostetaan nominin abessiivimuoto

   maja ('talo') → majata ('talotta')