SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kanki (7-G)

  1. puinen tai metallinen tanko varsinkin vipuna tai vivun tapaan käytettynä
  2. pitkänomainen tanko, harkko tai pötkö
    Tinaa myydään kankina.
    Saippuakangesta saadaan monta palaa.
  3. (kuvaannollisesti) notkeudeltaan jäykkä henkilö
    Poliitikko oli tanssiessaan kuin kanki.
  4. (alatyyliä) jäykistynyt penis
    olla kanki kovana

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkɑŋki/, [ˈkɑ̝ŋk̟i]
  • tavutus: kan‧ki

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kanki kanget
genetiivi kangen kankien
partitiivi kankea kankia
akkusatiivi kanki;
kangen
kanget
sisäpaikallissijat
inessiivi kangessa kangissa
elatiivi kangesta kangista
illatiivi kankeen kankiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kangella kangilla
ablatiivi kangelta kangilta
allatiivi kangelle kangille
muut sijamuodot
essiivi kankena kankina
translatiivi kangeksi kangiksi
abessiivi kangetta kangitta
instruktiivi kangin
komitatiivi kankine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

kanki-istutus, kankipalmikko, kankirauta, kankirikki, kankisaippua, kankiteräs, kankivasara, kiertokanki, puukanki, rautakanki, saippuakanki, vääntökanki

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kanki Kielitoimiston sanakirjassa