Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

harkko (1-A)

  1. metallista valettu suorakulmainen raakakappale
  2. rakentamisessa käytettävä määrämuotoinen, tiiltä isompi rakennusmateriaali, rakennusharkko

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhɑrkːo/
  • tavutus: hark‧ko

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi harkko harkot
genetiivi harkon harkkojen
partitiivi harkkoa harkkoja
akkusatiivi harkko;
harkon
harkot
sisäpaikallissijat
inessiivi harkossa harkoissa
elatiivi harkosta harkoista
illatiivi harkkoon harkkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi harkolla harkoilla
ablatiivi harkolta harkoilta
allatiivi harkolle harkoille
muut sijamuodot
essiivi harkkona harkkoina
translatiivi harkoksi harkoiksi
abessiivi harkotta harkoitta
instruktiivi harkoin
komitatiivi harkkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo harko-
vahva vartalo harkko-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

  • sanalla on murteissa samanlaisia merkityksiä kuin samasta vartalosta johdetulla sanalla harkki[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

betoniharkko, harkkoperustus, harkkorauta, harkkotalo, hopeaharkko, jääharkko, kevytbetoniharkko, kevytharkko, kultaharkko, leca-harkko, lämpöharkko, metalliharkko, rautaharkko, saviharkko, tinaharkko, valuharkko

Aiheesta muualla muokkaa

  • harkko Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana harkko.