lahota

Suomi

Verbi

lahota (74) (taivutus[luo])

1. (eloperäisistä aineista, tav. puusta) muuttua bakteerien ja sienten vaikutuksesta hapellisessa ympäristössä (vertaa sanaan mädäntyä) hauraaksi ja pehmeäksi

   Luonnontilaisissa metsissä puut saattavat lahota pystyyn.

2. (slangia) hajota, revetä, kuolla nauruun

   Mä lahoan!

Ääntäminen

• IPA: /ˈlɑhot̪ɑˣ/
• tavutus: la‧ho‧ta

Etymologia

sanan laho vartalosta laho- ja suffiksista -ta

Käännökset

1. muuttua bakteerien ja sienten vaikutuksesta hapellisessa ympäristössä hauraaksi ja pehmeäksi

englanti: decay ruotsi: murkna

unkari: elrothad

Liittyvät sanat

• lahopuu
• maannousema
• mädäntyä

Synonyymit

• maatua

Yhdyssanat

lahoamistila

Aiheesta muualla

• lahota Kielitoimiston sanakirjassa