Suomi Muokkaa

Verbi Muokkaa

lahota (74) (taivutus[luo])

  1. (eloperäisistä aineista, tav. puusta) muuttua bakteerien ja sienten vaikutuksesta hapellisessa ympäristössä (vertaa sanaan mädäntyä) hauraaksi ja pehmeäksi
    Luonnontilaisissa metsissä puut saattavat lahota pystyyn.

Ääntäminen Muokkaa

  • IPA: /ˈlɑhot̪ɑˣ/
  • tavutus: la‧ho‧ta

Etymologia Muokkaa

sanan laho vartalosta laho- ja suffiksista -ta[1]

Käännökset Muokkaa

Liittyvät sanat Muokkaa

Synonyymit Muokkaa
Yhdyssanat Muokkaa

lahoamistila

Aiheesta muualla Muokkaa

  • lahota Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet Muokkaa

  1. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 330 Supistumaverbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.