happi
Suomi
muokkaa| Alkuaineet | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| typpi ← happi → fluori | ||||||
| N ← O → F | ||||||
 | ||||||
Substantiivi
muokkaa- epämetalleihin kuuluva alkuaine
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhɑpːi/
- tavutus: hap‧pi
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | happi | hapet |
| genetiivi | hapen | happien (happein) |
| partitiivi | happea | happia |
| akkusatiivi | happi; hapen |
hapet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hapessa | hapissa |
| elatiivi | hapesta | hapista |
| illatiivi | happeen | happiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hapella | hapilla |
| ablatiivi | hapelta | hapilta |
| allatiivi | hapelle | hapille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | happena | happina |
| translatiivi | hapeksi | hapiksi |
| abessiivi | hapetta | hapitta |
| instruktiivi | – | hapin |
| komitatiivi | – | happine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | hape- | |
| vahva vartalo | happe- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaSanaa nykyisessä merkityksessään käytti ensimmäisenä Julius Krohn vuonna 1860 julkaisemassaan luettelossa Kemiallisia Tiedesanoja. Samuel Roos oli käyttänyt sanaa jo vuonna 1845 merkityksessä ’happo’. Sana on johdettu hapan-sanasta samaan tapaan kuin ruotsin syre (vrt. syra), saksan Sauerstoff (vrt. sauer), venäjän кислород (vrt. кислый) sekä monen kielen kreikan ὀξῠ́ς (oxús) -sanan johdannaiset.[1]
Käännökset
muokkaa1. alkuaine
|
Liittyvät sanat
muokkaaIdiomit
muokkaa- (arkikieltä) olla huonossa hapessa heikko olotila, huono kunto
Aiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Lari Kauppinen: Alkuainesanaston tiimoilta: Vanhoja suomenkielisiä nimityksiä. Terminfo, 1993, nro 4, s. 14. Artikkelin verkkoversio (PDF). (Lähteessä vuosiluvuksi sanotaan 1862.)