Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

hapettaa (53-C) (taivutus[luo])

  1. (kemia) saattaa aine yhtymään kemiallisesti happeen
  2. (kemia) kasvattaa aineen hapetuslukua (tai alkuaineen positiivista varausta) poistamalla siitä elektroneita
  3. (fysiikka) saattaa happi sekoittumaan nesteen molekyyleihin

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhɑpet̪ːɑːˣ/
  • tavutus: ha‧pet‧taa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa