alkuaine

Suomi

Substantiivi

alkuaine (48)

1. (kemia) aine, jota ei voi kemiallisesti pilkkoa pienempiin osiin ja joista kaikki kemialliset yhdisteet muodostuvat; määritellään aineeksi, jonka atomin ytimessä, atomiytimessä, on tietty määrä protoneja

   Happea on massaltaan alkuaineista eniten maapallolla.

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑlkuˌɑi̯neˣ/
• tavutus: al‧ku‧ai‧ne

Etymologia

• yhdyssana sanoista alku ja aine; Anders Gabriel Wikmanin käyttöön ottama sana

Käännökset

1. aine, jota ei voi kemiallisesti pilkkoa pienempiin osiin

englanti: (chemical) element espanja: elemento norja: element puola: pierwiastek m. ranska: élément m. ruotsi: grundämne, element

saksa: (chemisches) Element n. tšekki: prvek turkki: element venäjä: элемент viro: algaine, element

Liittyvät sanat

• jaksollinen järjestelmä
• isotooppi
• allotrooppi
• atomi
• Liite:Alkuaineet

Aiheesta muualla

• alkuaine Kielitoimiston sanakirjassa
• alkuaine Tieteen termipankissa