alkuaine
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
alkuaine (48)
- (kemia) aine, jota ei voi kemiallisesti pilkkoa pienempiin osiin ja joista kaikki kemialliset yhdisteet muodostuvat; määritellään aineeksi, jonka atomin ytimessä, atomiytimessä, on tietty määrä protoneja
- Happea on massaltaan alkuaineista eniten maapallolla.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈɑlkuˌɑi̯neˣ/
- tavutus: al‧ku‧ai‧ne
Etymologia muokkaa
- yhdyssana sanoista alku ja aine; Anders Gabriel Wikmanin käyttöön ottama sana[1]
Käännökset muokkaa
1. aine, jota ei voi kemiallisesti pilkkoa pienempiin osiin
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
jaksollinen järjestelmä, isotooppi, allotrooppi, metallinen alkuaine,
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ "Sanasepät", Pikku jättiläinen, s. 689. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1985. ISBN 951-0-12416-8. . [Lähteessä A. Vikman]