yhdiste
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaayhdiste (48)
- (matematiikka) unioni, joukko-oppiin liittyvä käsite. Joukkojen A ja B yhdisteeseen kuuluvat ne alkiot, jotka sisältyvät jompaan kumpaan tai molempiin joukoista A ja B.
- Joukkojen A ja B yhdistettä merkitään A ∪ B.
- (kemia) kemiallinen yhdiste
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈyhdist̪eˣ/
- tavutus: yh‧dis‧te
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | yhdiste | yhdisteet |
| genetiivi | yhdisteen | yhdisteiden yhdisteitten |
| partitiivi | yhdistettä | yhdisteitä |
| akkusatiivi | yhdiste; yhdisteen |
yhdisteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | yhdisteessä | yhdisteissä |
| elatiivi | yhdisteestä | yhdisteistä |
| illatiivi | yhdisteeseen | yhdisteisiin yhdisteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | yhdisteellä | yhdisteillä |
| ablatiivi | yhdisteeltä | yhdisteiltä |
| allatiivi | yhdisteelle | yhdisteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | yhdisteenä | yhdisteinä |
| translatiivi | yhdisteeksi | yhdisteiksi |
| abessiivi | yhdisteettä | yhdisteittä |
| instruktiivi | – | yhdistein |
| komitatiivi | – | yhdisteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | yhdistee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
yhdistet- | |
Käännökset
muokkaa2. kemiallinen yhdiste