komplementti
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- täydennys, lisäys
- (logiikka) vastakohta, kaikki se mikä ei kuulu johonkin joukkoon
- (kielitiede) määrite
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkompleˌment̪ːi/, [ˈkʷo̞mple̞ˌme̞n̪t̪ːi]
- tavutus: komp‧le‧ment‧ti
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | komplementti | komplementit |
genetiivi | komplementin | komplementtien (komplementtein) |
partitiivi | komplementtia | komplementteja |
akkusatiivi | komplementti; komplementin |
komplementit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | komplementissa | komplementeissa |
elatiivi | komplementista | komplementeista |
illatiivi | komplementtiin | komplementteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | komplementilla | komplementeilla |
ablatiivi | komplementilta | komplementeilta |
allatiivi | komplementille | komplementeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | komplementtina | komplementteina |
translatiivi | komplementiksi | komplementeiksi |
abessiivi | komplementitta | komplementeitta |
instruktiivi | – | komplementein |
komitatiivi | – | komplementteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | komplementi- | |
vahva vartalo | komplementti- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. täydennys, lisäys
|
Liittyvät sanat
muokkaaVieruskäsitteet
muokkaaYhdyssanat
muokkaakomplementtikulma, komplementtiväri
Aiheesta muualla
muokkaa- komplementti Kielitoimiston sanakirjassa
- komplementti Tieteen termipankissa