määrite
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- se, mikä määrittää jotain
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈmæːrit̪eˣ/
- tavutus: mää‧ri‧te
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | määrite | määritteet |
| genetiivi | määritteen | määritteiden määritteitten |
| partitiivi | määritettä | määritteitä |
| akkusatiivi | määrite; määritteen |
määritteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | määritteessä | määritteissä |
| elatiivi | määritteestä | määritteistä |
| illatiivi | määritteeseen | määritteisiin määritteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | määritteellä | määritteillä |
| ablatiivi | määritteeltä | määritteiltä |
| allatiivi | määritteelle | määritteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | määritteenä | määritteinä |
| translatiivi | määritteeksi | määritteiksi |
| abessiivi | määritteettä | määritteittä |
| instruktiivi | – | määrittein |
| komitatiivi | – | määritteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | määrittee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
määritet- | |
Etymologia muokkaa
johdos verbistä määrittää
Käännökset muokkaa
1. se, mikä määrittää jotain
|
|