määrite

Suomi

määrite (48-C)

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	määrite	määritteet
genetiivi	määritteen	määritteiden määritteitten
partitiivi	määritettä	määritteitä
akkusatiivi	määrite; määritteen	määritteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	määritteessä	määritteissä
elatiivi	määritteestä	määritteistä
illatiivi	määritteeseen	määritteisiin määritteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	määritteellä	määritteillä
ablatiivi	määritteeltä	määritteiltä
allatiivi	määritteelle	määritteille
muut sijamuodot
essiivi	määritteenä	määritteinä
translatiivi	määritteeksi	määritteiksi
abessiivi	määritteettä	määritteittä
instruktiivi	–	määrittein
komitatiivi	–	määritteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	määrittee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	määritet-

johdos verbistä määrittää

1. se, mikä määrittää jotain