atomi
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaaatomi (6)
- (fysiikka, kemia) aineen perusosa, joka koostuu elektroneista, protoneista ja neutroneista; alkuaineen kemiallisesti pienin osa
- lappeenrantalainen ruokaerikoisuus, lihapiirakka, jossa välissä joko keitto- tai savukinkkua tai kananmunaa, vrt. vety
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑt̪omi/
- tavutus: a‧to‧mi
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | atomi | atomit |
| genetiivi | atomin | atomien atomeiden atomeitten |
| partitiivi | atomia | atomeita atomeja |
| akkusatiivi | atomi; atomin |
atomit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | atomissa | atomeissa |
| elatiivi | atomista | atomeista |
| illatiivi | atomiin | atomeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | atomilla | atomeilla |
| ablatiivi | atomilta | atomeilta |
| allatiivi | atomille | atomeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | atomina | atomeina |
| translatiivi | atomiksi | atomeiksi |
| abessiivi | atomitta | atomeitta |
| instruktiivi | – | atomein |
| komitatiivi | – | atomeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | atomi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaa- keskiaikaisen ranskan kautta latinan atomus << muinaiskreikan ἄτομος (átomos, 'jakamaton')
- (lihapiirakka) atomi- ja vetypommeista
Termi esiintyy jo antiikin aikana Leukippoksella.[1]
Käännökset
muokkaa1. aineen peruselektroneista, protoneista ja neutroneista
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset ja samankantaiset sanat
muokkaa- adjektiivit: atomaarinen, monoatominen
- substantiivit: atomismi
Yhdyssanat
muokkaaOsakäsitteet
muokkaaIdiomit
muokkaa- purkaa atomeiksi - purkaa pieniin osiin
- hajottaa atomeiksi - hajottaa pieniin osiin
Aiheesta muualla
muokkaaKroaatti
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Jorma Kallenautio & Reijo Pitkäranta: Jakso 2: Tieteenalojen nimien syntyhistoria (5:45) Tieteen ja kulttuurin termit. 8.9.1999. Yle. Viitattu 15.1.2023.