SuomiMuokkaa

VerbiMuokkaa

maatua (52-F) (taivutus[luo])

  1. (orgaanisesta aineksesta) hajota luonnon biologisten, kemiallisten ja fysikaalisten prosessien tuloksena

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈmɑːt̪uɑˣ/
  • tavutus: maa‧tu‧a

EtymologiaMuokkaa

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
  • substantiivit: maatuma
  • verbit: maaduttaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • maatua Kielitoimiston sanakirjassa