decay

Englanti

Substantiivi

decay (ei monikkoa)

1. rappeutuneisuus, pilaantuneisuus, mätäneminen
2. hammasmätä

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	decays
part. prees.	decaying
imp. & part. perf.	decayed

decay

1. rappeutua
2. pilaantua, mädätä, turmella, kuluttaa, mädättää, lahottaa