persoona
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
- henkilö, erityiseti luonteenpiirteidensä ilmentymänä
- Hän on kyllä mielenkiintoinen persoona.
- (psykologia) tietoinen ja tarkoitusellisesti toimiva olento
- (kielitiede) tekijä, teonsanan persoona lauseessa
- Taivutetun verbin persoona ilmenee suomen kielessä persoonapäätteestä.
- (kielitiede) persoonamuoto, verbin taivutuskategoria
- ”Sanon” on yksikön ensimmäisen persoonan indikatiivin preesens verbistä ”sanoa”.
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈpersoːnɑ/
- tavutus: per‧soo‧na
TaivutusMuokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | persoona | persoonat |
genetiivi | persoonan | persoonien (persoonain) |
partitiivi | persoonaa | persoonia |
akkusatiivi | persoona; persoonan |
persoonat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | persoonassa | persoonissa |
elatiivi | persoonasta | persoonista |
illatiivi | persoonaan | persooniin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | persoonalla | persoonilla |
ablatiivi | persoonalta | persoonilta |
allatiivi | persoonalle | persoonille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | persoonana | persoonina |
translatiivi | persoonaksi | persooniksi |
abessiivi | persoonatta | persoonitta |
instruktiivi | – | persoonin |
komitatiivi | – | persoonine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | persoona- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
EtymologiaMuokkaa
- svetisismi, latinan sanasta persona ’naamio, hahmo’
KäännöksetMuokkaa
1. henkilö
Ks. henkilö |
Liittyvät sanatMuokkaa
- Psykologia
- Kielitiede
YhdyssanatMuokkaa
kulttuuripersoona, persoonamuoto, persoonapronomini, persoonapääte, persoonataivutus, sivupersoona, teatteripersoona
JohdoksetMuokkaa
- adjektiivit: persoonallinen, persoonaton
Aiheesta muuallaMuokkaa
ViitteetMuokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10