Wikipedia
Katso artikkeli Persoona Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

persoona (10)[1]

  1. henkilö, erityisesti luonteenpiirteidensä ilmentymänä
    Hän on kyllä mielenkiintoinen persoona.
  2. (psykologia) tietoinen ja tarkoituksellisesti toimiva olento
  3. (kielitiede) tekijä, teonsanan persoona lauseessa
    Taivutetun verbin persoona ilmenee suomen kielessä persoonapäätteestä.
  4. (kielitiede) persoonamuoto, verbin taivutusluokka
    ”Sanon” on yksikön ensimmäisen persoonan indikatiivin preesens verbistä ”sanoa”.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpersoːnɑ/
  • tavutus: per‧soo‧na

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi persoona persoonat
genetiivi persoonan persoonien
(persoonain)
partitiivi persoonaa persoonia
akkusatiivi persoona;
persoonan
persoonat
sisäpaikallissijat
inessiivi persoonassa persoonissa
elatiivi persoonasta persoonista
illatiivi persoonaan persooniin
ulkopaikallissijat
adessiivi persoonalla persoonilla
ablatiivi persoonalta persoonilta
allatiivi persoonalle persoonille
muut sijamuodot
essiivi persoonana persoonina
translatiivi persoonaksi persooniksi
abessiivi persoonatta persoonitta
instruktiivi persoonin
komitatiivi persoonine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo persoona-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Psykologia
Kielitiede
Yhdyssanat muokkaa

kulttuuripersoona, persoonamuoto, persoonapronomini, persoonapääte, persoonataivutus, sivupersoona, teatteripersoona

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10