Wikipedia
Katso artikkeli Persoona Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

persoona (10)[1]

  1. henkilö, erityiseti luonteenpiirteidensä ilmentymänä
    Hän on kyllä mielenkiintoinen persoona.
  2. (psykologia) tietoinen ja tarkoitusellisesti toimiva olento
  3. (kielitiede) tekijä, teonsanan persoona lauseessa
    Taivutetun verbin persoona ilmenee suomen kielessä persoonapäätteestä.
  4. (kielitiede) persoonamuoto, verbin taivutuskategoria
    ”Sanon” on yksikön ensimmäisen persoonan indikatiivin preesens verbistä ”sanoa”.

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi persoona persoonat
genetiivi persoonan persoonien
(persoonain)
partitiivi persoonaa persoonia
akkusatiivi persoona;
persoonan
persoonat
sisäpaikallissijat
inessiivi persoonassa persoonissa
elatiivi persoonasta persoonista
illatiivi persoonaan persooniin
ulkopaikallissijat
adessiivi persoonalla persoonilla
ablatiivi persoonalta persoonilta
allatiivi persoonalle persoonille
muut sijamuodot
essiivi persoonana persoonina
translatiivi persoonaksi persooniksi
abessiivi persoonatta persoonitta
instruktiivi persoonin
komitatiivi persoonine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

Psykologia
Kielitiede
YhdyssanatMuokkaa

kulttuuripersoona, persoonamuoto, persoonapronomini, persoonapääte, persoonataivutus, sivupersoona, teatteripersoona

JohdoksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10