Redirect arrow without text.svg
Katso myös: käski


SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kaski (7)

  1. viljelyyn varattu metsäala, jonka kuivumaan kaadetut puut ja aluskasvillisuus on poltettu ja pohja raivattu, jotta tuhkan sisältämät ravinteet ja emäksisyys tekisivät maasta hedelmällisemmän

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkɑski/
  • tavutus: kas‧ki

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaski kasket
genetiivi kasken kaskien
partitiivi kaskea kaskia
akkusatiivi kaski;
kasken
kasket
sisäpaikallissijat
inessiivi kaskessa kaskissa
elatiivi kaskesta kaskista
illatiivi kaskeen kaskiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaskella kaskilla
ablatiivi kaskelta kaskilta
allatiivi kaskelle kaskille
muut sijamuodot
essiivi kaskena kaskina
translatiivi kaskeksi kaskiksi
abessiivi kasketta kaskitta
instruktiivi kaskin
komitatiivi kaskine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

  • Jorma Koivulehdon mukaan vanha indoeurooppalainen laina, palamista merkitsevästä verbijuuresta, sukua esim. englannin sanalle ash (muinaisenglannin æsce), saksan Asche, ruotsin aska ’tuhka’. Pidetty aiemmin myös omaperäisenä sanana.

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kaski Kielitoimiston sanakirjassa

SubstantiiviMuokkaa

kaski (7)

  1. (slangia) palomiehen kypärä, sotilaskypärä, ratsastuskypärä

EtymologiaMuokkaa

  • alun perin espanjan casco << verbistä cascar, 'haljeta' << vulgaarilatinan *quassicāre << quassāre, 'iskeä', ranskassa muodossa casque, venäjässä каска

KäännöksetMuokkaa