Wikipedia
Katso artikkeli 2 (luku) Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Kaksi

SuomiMuokkaa

NumeraaliMuokkaa

kaksi (31)

  1. (kardinaaliluku) 2, roomalaisilla numeroilla merkittynä II, luku yhden ja kolmen välissä; vastaava järjestysluku: toinen

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: [ˈkɑ̝ksi]

TaivutusMuokkaa

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi 2 2:t
genetiivi 2:n 2:ien
 
partitiivi 2:ta 2:ia
akkusatiivi 2; 2:n 2:t
sisäpaikallissijat
inessiivi 2:ssa 2:issa
elatiivi 2:sta 2:ista
illatiivi 2:een 2:iin
ulkopaikallissijat
adessiivi 2:lla 2:illa
ablatiivi 2:lta 2:ilta
allatiivi 2:lle 2:ille
muut sijamuodot
essiivi 2:na 2:ina
translatiivi 2:ksi 2:iksi
abessiivi 2:tta 2:itta
instruktiivi 2:in
komitatiivi 2:ine-
+ omistusliite


EtymologiaMuokkaa

suomalais-ugrilainen, mahdollisesti uralilainen *kakta ~ *käktä (UEW)

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

kahdenvälinen, kahtapuolin, kaksihaarainen, kaksinkamppailu, kaksinlaulu, kaksinnäkö, kaksinpeli, kaksinpuhelu, kaksisataa, kaksitaso, kaksivuotias

IdiomitMuokkaa

  • kaksin aina kaunihimpi
  • kaksin käsin — molemmin käsin

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kaksi Kielitoimiston sanakirjassa