Adjektiivi

muokkaa

toinen (38) (ei vertailuasteita)

  1. sellainen, joka on (jonkin asian suhteen) toisena
    Tulin kilpailussa toiseksi.

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Numeraali

muokkaa

toinen

  1. (järjestysluku) numeroa kaksi vastaava järjestysluku: ensimmäisen jälkeen ja ennen kolmatta

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪oi̯nen/
  • tavutus: toi‧nen

Taivutus

muokkaa

Huomautukset

muokkaa
  • Sana voidaan merkitä numeroilla: 2.  tässä piste ilmaisee, että kyseessä on järjestysluku.

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Pronomini

muokkaa

toinen (38)

  1. (indefiniittinen) ei tämä tai tuo, vaan eri, muu
    Toinen tie olisi parempi vaihtoehto.
    Myös toista tapaa olisi syytä kokeilla.
    Se on toinen tarina.
    Se oli toinen henkilö.
  2. (indefiniittinen) jompikumpi kahdesta puheena olevasta
    En se ollut minä, vaan eräs toinen oppilas.

Taivutus

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • toinen Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana toinen.