Wikipedia
Katso artikkeli Ensimmäinen Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Adjektiivi

muokkaa

ensimmäinen (38)

  1. muita edeltävä, ensin tuleva, vielä voittamaton
    Ensimmäinen jonossa on minulle tuntematon.
    Söimme ensimmäisessä löytämässämme ravintolassa.
    Ransu polki ensimmäisenä maaliin.
  2. arvo- tai tärkeysjärjestyksessä korkein, ylin
    Ensimmäinen lähetystösihteeri vastaa täällä melkein kaikesta.
  3. (kuvaannollisesti) ainoa
    Ei löydy ensimmäistäkään lanttia.

Etymologia

muokkaa

Johdettu sanasta ensi (ensi- + -mäinen). Sanan toinen m-kirjain on komparatiivimuotojen aiheuttamaa analogiaa — alkuperäinen muoto olisi ensimäinen[1].

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Vastakohta
muokkaa

Numeraali

muokkaa

ensimmäinen (38)

  1. (järjestysluku) järjestyksessä ykkönen. Nollannen jälkeen ja ennen toista.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈensimˌmæi̯nen/
  • tavutus: en‧sim‧mäi‧nen

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ensimmäinen ensimmäiset
genetiivi ensimmäisen ensimmäisten
ensimmäisien
partitiivi ensimmäistä ensimmäisiä
akkusatiivi ensimmäinen;
ensimmäisen
ensimmäiset
sisäpaikallissijat
inessiivi ensimmäisessä ensimmäisissä
elatiivi ensimmäisestä ensimmäisistä
illatiivi ensimmäiseen ensimmäisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ensimmäisellä ensimmäisillä
ablatiivi ensimmäiseltä ensimmäisiltä
allatiivi ensimmäiselle ensimmäisille
muut sijamuodot
essiivi ensimmäisenä
(ensimmäisnä)
ensimmäisinä
translatiivi ensimmäiseksi ensimmäisiksi
abessiivi ensimmäisettä ensimmäisittä
instruktiivi ensimmäisin
komitatiivi ensimmäisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo {{{vart.vok}}}
heikko vartalo {{{vart.heik}}}
vahva vartalo {{{vart.vah}}}
konsonantti-
vartalo
{{{vart.kons}}}

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana ensimmäinen.