ensimmäinen
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaaensimmäinen (38)
- muita edeltävä, ensin tuleva, vielä voittamaton
- Ensimmäinen jonossa on minulle tuntematon.
- Söimme ensimmäisessä löytämässämme ravintolassa.
- Ransu polki ensimmäisenä maaliin.
- arvo- tai tärkeysjärjestyksessä korkein, ylin
- Ensimmäinen lähetystösihteeri vastaa täällä melkein kaikesta.
- (kuvaannollisesti) ainoa
- Ei löydy ensimmäistäkään lanttia.
Etymologia
muokkaaJohdettu sanasta ensi, johon on lisätty superlatiivin pääte ja -inen. Sanan toinen m-kirjain on komparatiivimuotojen aiheuttamaa analogiaa — alkuperäinen muoto olisi ensimäinen[1]; sama analogia on pätenyt muihinkin superlatiivimuotoihin.
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaVastakohta
muokkaaNumeraali
muokkaaensimmäinen (38)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈensimˌmæi̯nen/
- tavutus: en‧sim‧mäi‧nen
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ensimmäinen | ensimmäiset |
genetiivi | ensimmäisen | ensimmäisten ensimmäisien |
partitiivi | ensimmäistä | ensimmäisiä |
akkusatiivi | ensimmäinen; ensimmäisen |
ensimmäiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ensimmäisessä | ensimmäisissä |
elatiivi | ensimmäisestä | ensimmäisistä |
illatiivi | ensimmäiseen | ensimmäisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ensimmäisellä | ensimmäisillä |
ablatiivi | ensimmäiseltä | ensimmäisiltä |
allatiivi | ensimmäiselle | ensimmäisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ensimmäisenä (ensimmäisnä) |
ensimmäisinä |
translatiivi | ensimmäiseksi | ensimmäisiksi |
abessiivi | ensimmäisettä | ensimmäisittä |
instruktiivi | – | ensimmäisin |
komitatiivi | – | ensimmäisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} |
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | 1:nen | 1:set |
genetiivi | 1:sen | 1:sten 1:sien |
partitiivi | 1:stä | 1:siä |
akkusatiivi | 1:nen; 1:sen |
1:set |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | 1:sessä | 1:sissä |
elatiivi | 1:sestä | 1:sistä |
illatiivi | 1:seen | 1:siin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | 1:sellä | 1:sillä |
ablatiivi | 1:seltä | 1:siltä |
allatiivi | 1:selle | 1:sille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | 1:senä (1:snä) |
1:sinä |
translatiivi | 1:seksi | 1:siksi |
abessiivi | 1:settä | 1:sittä |
instruktiivi | – | 1:sin |
komitatiivi | – | 1:sine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} |
Käännökset
muokkaa1. järjestyksessä ykkönen
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- ensimmäinen Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 1301 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
muokkaa- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana ensimmäinen.