Pronomini

muokkaa

viimeinen (38) (superlatiivi viimeisin)

  1. sellainen, jonka jälkeen ei tule enää yhtään
    Junan viimeinen vaunu oli tyhjillään.
    Sai kyllä olla viimeinen kerta, kun suostun tällaiseen.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋiːmei̯nen/
  • tavutus: vii‧mei‧nen

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

viimeinen (38) (monikko viimeiset)

  1. se tai hän, joka tulee viimeisenä tai jää viimeiseksi
    Viimeinen sammuttakoon valot !
    Milloin viimeinen on valmis?

Taivutus

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa