Pronomini

muokkaa

viimeinen (38) (superlatiivi viimeisin)

  1. sellainen, jonka jälkeen ei tule enää yhtään
    Junan viimeinen vaunu oli tyhjillään.
    Sai kyllä olla viimeinen kerta, kun suostun tällaiseen.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋiːmei̯nen/
  • tavutus: vii‧mei‧nen

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

viimeinen (38) (monikko viimeiset)

  1. se tai hän, joka tulee viimeisenä tai jää viimeiseksi
    Viimeinen sammuttakoon valot !
    Milloin viimeinen on valmis?

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi viimeinen viimeiset
genetiivi viimeisen viimeisten
viimeisien
partitiivi viimeistä viimeisiä
akkusatiivi viimeinen;
viimeisen
viimeiset
sisäpaikallissijat
inessiivi viimeisessä viimeisissä
elatiivi viimeisestä viimeisistä
illatiivi viimeiseen viimeisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi viimeisellä viimeisillä
ablatiivi viimeiseltä viimeisiltä
allatiivi viimeiselle viimeisille
muut sijamuodot
essiivi viimeisenä
(viimeisnä)
viimeisinä
translatiivi viimeiseksi viimeisiksi
abessiivi viimeisettä viimeisittä
instruktiivi viimeisin
komitatiivi viimeisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo viimeise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
viimeis-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Vastakohta
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa